Nahjustelu se on on kyllä ärsyttävää. Ei jaksa lähteä kahville kun kehtuuttaa. Ei jaksa tehdä ruokaa kun kehtuuttaa. Ei jaksa kävellä automaatille parin metrin päähän kun kehtuuttaa. Ei jaksa vastata puhelimeen kun kehtuuttaa. Tai niinkuin allekirjoittanut, ei jaksa päivittää blogia kun kehtuuttaa.
Ärsyttävimmillään nahjustelu on silloin, kun sillä saadaan ryssittyä jonkun toisen suunnitelmat. Otetaanpa vaikka esimerkkinä seuraavanlainen tapahtuma:
Olet sopinut kaverisi kanssa jo aika päivää sitten, että teette yhdessä ruokaa tiettynä päivänä, tiettyyn aikaan ja tietyssä paikassa. Pari päivää ennen kyseistä tapahtumaa kaikki on oikein mukavasti, on päätetty että mitä tehdään, sovittu kellonaika sekä se, että käyt hankkimassa kaikki tarvikkeet, niin on sitten mukava aloittaa heti yhdessä ruoanlaittaminen. Sovittuna päivänä tohkeilet kuinka mukava kun on nyt tämmöistä kivaa yhdessäoloa luvassa, käyt kaupassa ja laitat viestiä menemään, että homma bueno ja tule kun ehdit. Sitten alkaa se odottelu. Ja odottelu. Ja viesti "Millon tuut?". Odottelu. Huomio että viesti on luettu. Odottelu. Lievä vitutus. Uusi viesti "Mikä kestää? Kai oot tulossa?". Odottelu. Otsaan alkaa kasvaa lerssi. Soitto. Hälytysäänen kuuntelu. Odottelu. Verisuonten pullistuminen ja silmän nykiminen. Viesti "Ihan oikeesti. Voitko vastata". Odottelu. Toinen soitto. Kyrpiintyminen. Viesti "Just. Mukava kun ilmotit. Pidä tunkkis." Tässä välissä vittuuspäissäsi teet ruokaa koska siihen nyt on niitä tarvikkeita. Myöhemmin vastaanota viesti "Sori, en millään jaksanu tulla/oli päänsärky/puhelin äänettömällä/akku loppu/tsunami/eläimellinen akti kesken". Polta proppusi ja pidä aikuismaisesti mykkäkoulua ainakin viikko. Kun vastaanotat viestin "Miksei susta oo kuulunu mitään/ootko suuttunu?", muista lukea viesti ja vastaa siihen seuraavana päivänä vastapuolen omalla syyllä "en millään jaksanu/oli päänsärky/puhelin äänettömällä/akku loppu/tsunami/eläimellinen akti kesken".
Astetta kovemmin vittuuntuneet ja pitkävihaisemmat taas voivat sopia uudet ruokatreffit. Tällä kertaa vastapuolen laskuun ja hänen luonaan. Ja jättää luonnollisesti ilmaantumatta paikalle ja vastaamatta kyselyihin.
Nahjustelu on ärsyttävää myös silloin, kun kuuntelet toisen osapuolen rutinaa siitä kuinka kaikki on paskaa. Yrittäessäsi tsempata ja keksiä ratkaisuja, kaikki teilataan. "Ei jaksa hakea sitä kiinnostavaa työpaikkaa, koska kehtuuttaa/ Ei jaksa harrastaa liikuntaa vaikka valitan läskeistäni, koska kehtuuttaa/ Ei jaksa siivota vaikka minulle juuri tarjottiin siihen apua, koska kehtuuttaa". GNNNNNN!
Kaikki meistä sortuvat silloin tällöin nahjusteluun (paitsi varmaan Jutta Gustaffson/berg/mikä se onkaan), mutta jos se alkaa olla joka päiväistä tai siitä kärsivät muutkin, niin voitko jumalauta ottaa itteäs niskasta kiinni ja olla mies/nainen/androgyyni/alien? Jos et, niin tee kaikille palvelus ja muuta jonnekin vuoristoon yksinäsi nahjustelemaan.
keskiviikko 10. helmikuuta 2016
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
# 22 Helle
Se on kesä.
Aurinko paistaa ja on pirun kuuma, vähän niinkuin kesällä kuuluukin. Tosin yölämpötilat voisivat olla vähän alhaisemmat, ettei tarvitsisi nukkua hikilammikossa. Minun mielestäni.
Kaikkien mielestä kesällä ei kaiketi kuulu olla lämmin, koska kuulen joka ikinen päivä narinaa siitä, kuinka perkeleen kuuma on ja hiki valuu ja nahka rusinoituu ja ihosyöpä ja lapset kuolee. Näiden ihmisten mielestä kesällä pitäisi olla ihan maksimissaan +20 astetta ja tuulla sopivasti, ettei vahingossakaan ole lämmin. Naristaan siitä, miten talvella on niin hiton paljon mukavampaa kun on kylmä (ja hiki, koska sitä vaatekerrosta pitää tunkea niin helvetisti niskaan, ettei palellu kuin russakka samantien kun isket nokan pihalle) ja ei oo itikoita ja plööplööplöö.
Silti nämä samat tyypit vikisee sitten talvella, että uliuliuli kun on kylmä ja koko ajan kipeenä ja perse jäässä ja valivali. Unohtuu kummasti se, miten kesällä kaipailtiin ihanan virkistävää talvea. Samaten nämä samat tyypit on niitä, jotka tilaa talvella jotain hiton Kanarian saaret/ muu turistirysä- lomapaketteja ja painuvat sitten sinne aurinkorannalle valkoista nahkaa polttamaan. Sitten laitellaan somen kautta naapureille ja kavereille viestiä, että vituttaako olla siellä -50 asteen pakkasessa, täällä paistaa aurinko ja on +50, kyllä elämä hymyilee! Öh, miten se helle eroaa Suomessa ja ulkomailla toisistaan niin, että ulkomailla sitä sietää oikein hyvin muttei Suomessa? Sama aurinko se siellä porottaa.
Tänä kesänä nauroin kyllä paskaista naurua muutamille kavereille, jotka painelivat ulkomaille auringon ottoon. Pösilöt varasivat keväällä reissut, koska "kesällä Suomessa on niin vitun kylmä". Haha! Mahtaa ärsyttää kun tuli nekin rahat nakattua kankkulan kaivoon! Sielläpä nyt kieritte samoissa lämpötiloissa kun mekin täällä. Tosin minä en tästä auringonpaisteriemusta oo maksanu penniäkään, toisin kuin te reissaajat. Eipä muuten ole näiltä tyypeiltä paljon päivityksiäkään fb:ssa ollut, että huh miten lämmin ja kiva täällä kun Suomessa on kylmää!
Buahahahahaaaaaa!
Ei mulla muuta.
Aurinko paistaa ja on pirun kuuma, vähän niinkuin kesällä kuuluukin. Tosin yölämpötilat voisivat olla vähän alhaisemmat, ettei tarvitsisi nukkua hikilammikossa. Minun mielestäni.
Kaikkien mielestä kesällä ei kaiketi kuulu olla lämmin, koska kuulen joka ikinen päivä narinaa siitä, kuinka perkeleen kuuma on ja hiki valuu ja nahka rusinoituu ja ihosyöpä ja lapset kuolee. Näiden ihmisten mielestä kesällä pitäisi olla ihan maksimissaan +20 astetta ja tuulla sopivasti, ettei vahingossakaan ole lämmin. Naristaan siitä, miten talvella on niin hiton paljon mukavampaa kun on kylmä (ja hiki, koska sitä vaatekerrosta pitää tunkea niin helvetisti niskaan, ettei palellu kuin russakka samantien kun isket nokan pihalle) ja ei oo itikoita ja plööplööplöö.
Silti nämä samat tyypit vikisee sitten talvella, että uliuliuli kun on kylmä ja koko ajan kipeenä ja perse jäässä ja valivali. Unohtuu kummasti se, miten kesällä kaipailtiin ihanan virkistävää talvea. Samaten nämä samat tyypit on niitä, jotka tilaa talvella jotain hiton Kanarian saaret/ muu turistirysä- lomapaketteja ja painuvat sitten sinne aurinkorannalle valkoista nahkaa polttamaan. Sitten laitellaan somen kautta naapureille ja kavereille viestiä, että vituttaako olla siellä -50 asteen pakkasessa, täällä paistaa aurinko ja on +50, kyllä elämä hymyilee! Öh, miten se helle eroaa Suomessa ja ulkomailla toisistaan niin, että ulkomailla sitä sietää oikein hyvin muttei Suomessa? Sama aurinko se siellä porottaa.
Tänä kesänä nauroin kyllä paskaista naurua muutamille kavereille, jotka painelivat ulkomaille auringon ottoon. Pösilöt varasivat keväällä reissut, koska "kesällä Suomessa on niin vitun kylmä". Haha! Mahtaa ärsyttää kun tuli nekin rahat nakattua kankkulan kaivoon! Sielläpä nyt kieritte samoissa lämpötiloissa kun mekin täällä. Tosin minä en tästä auringonpaisteriemusta oo maksanu penniäkään, toisin kuin te reissaajat. Eipä muuten ole näiltä tyypeiltä paljon päivityksiäkään fb:ssa ollut, että huh miten lämmin ja kiva täällä kun Suomessa on kylmää!
Buahahahahaaaaaa!
Ei mulla muuta.
perjantai 7. helmikuuta 2014
# 21 Pitkät ihmiset
Kärttymummo is back!
Hiljaisuudesta huolimatta kärttyilyn aiheita löytyy jatkuvasti, mutta laiskana ja huonomuistisena näitä ei ole tullut kirjattua blogiin aikapäiviin. Korjataan tilannetta (ainakin hetkellisesti) tällä päivityksellä.
Kävin keikalla. Pitkät ihmiset. Ihan oikeasti.
Minkä helevetin takia teidän pitää änkeytyä aina niiden lyhyiden ihmisten eteen? Teille on suotu vartta vähintään se 180 cm, yleensä paaaljon enemmän. Silti tungette joka keikalla aina eturiviin peittämään muiden näkyvyyden tai ainakin etsitte mukavasti itsellenne paikat juuri niiden lyhyimpien ihmisten edestä. Miksi? Jumalauta kun vituttaa kun maksat siitä, että näetkin siellä keikalla jotain (pelkkää kuuntelua voi harrastaa kotonakin) ja sitten sen koko näkökentän peittää joku kaksmetrinen hujoppi! Siirryt, tyyppi siirtyy taas eteen. Jos äskeinen hongankolistaja ei siirry, sieltä puskee varmasti joku toinen tilalle.
Voisko teille rakentaa keikoille ihan oman loossin, missä voitte pataroida? Tai ryhmittäytykää edes niin, että ootte kaikki samassa linjassa, ettekä pitkin poikin keikkasalia! Viimeisimmällä keikalla huomasin itse siirtyväni monta kymmentä kertaa, koska en yksinkertaisesti nähnyt mitään muuta kun jonkun koripalloilijan selän. Siitä en maksanut, ei kiinnosta katella. Loppujen lopuksi seisoin salin takaseinän luona, joka oli ainoa paikka josta näin jotain. Nice.
Parhaimpia ovat vielä nämä, jotka selvästi tajuavat että siihen taakse nyt jäi itseään lyhyempi tyyppi -joka muuten vielä sattui olemaan siinä ennen sinua, jumalauta- mutta jäänpä tähän silti, ettet varmasti nää sinne lavalle. Hohohooo!
Juujuu, on pitkilläkin oikeus olla keikalla, ne ovat kanssa maksaneet lipusta ja lööpölööpö. Mutta voi sitä silti kattoa mihin ittensä tunkee!
Pistän ens kerralla jotkut puujalat (tai mitkä ne pitkät kepakot onkaan, millä voi sitten kivasti kävellä) keikalle ja ihan vittuillessani tuun siihen teidän eteen pataroimaan. Katotaan onko kiva!
Vittu.
Hiljaisuudesta huolimatta kärttyilyn aiheita löytyy jatkuvasti, mutta laiskana ja huonomuistisena näitä ei ole tullut kirjattua blogiin aikapäiviin. Korjataan tilannetta (ainakin hetkellisesti) tällä päivityksellä.
Kävin keikalla. Pitkät ihmiset. Ihan oikeasti.
Minkä helevetin takia teidän pitää änkeytyä aina niiden lyhyiden ihmisten eteen? Teille on suotu vartta vähintään se 180 cm, yleensä paaaljon enemmän. Silti tungette joka keikalla aina eturiviin peittämään muiden näkyvyyden tai ainakin etsitte mukavasti itsellenne paikat juuri niiden lyhyimpien ihmisten edestä. Miksi? Jumalauta kun vituttaa kun maksat siitä, että näetkin siellä keikalla jotain (pelkkää kuuntelua voi harrastaa kotonakin) ja sitten sen koko näkökentän peittää joku kaksmetrinen hujoppi! Siirryt, tyyppi siirtyy taas eteen. Jos äskeinen hongankolistaja ei siirry, sieltä puskee varmasti joku toinen tilalle.
Voisko teille rakentaa keikoille ihan oman loossin, missä voitte pataroida? Tai ryhmittäytykää edes niin, että ootte kaikki samassa linjassa, ettekä pitkin poikin keikkasalia! Viimeisimmällä keikalla huomasin itse siirtyväni monta kymmentä kertaa, koska en yksinkertaisesti nähnyt mitään muuta kun jonkun koripalloilijan selän. Siitä en maksanut, ei kiinnosta katella. Loppujen lopuksi seisoin salin takaseinän luona, joka oli ainoa paikka josta näin jotain. Nice.
Parhaimpia ovat vielä nämä, jotka selvästi tajuavat että siihen taakse nyt jäi itseään lyhyempi tyyppi -joka muuten vielä sattui olemaan siinä ennen sinua, jumalauta- mutta jäänpä tähän silti, ettet varmasti nää sinne lavalle. Hohohooo!
Juujuu, on pitkilläkin oikeus olla keikalla, ne ovat kanssa maksaneet lipusta ja lööpölööpö. Mutta voi sitä silti kattoa mihin ittensä tunkee!
Pistän ens kerralla jotkut puujalat (tai mitkä ne pitkät kepakot onkaan, millä voi sitten kivasti kävellä) keikalle ja ihan vittuillessani tuun siihen teidän eteen pataroimaan. Katotaan onko kiva!
Vittu.
tiistai 18. joulukuuta 2012
# 20 Joulu
Joulu alkaa jo lokakuussa. Ainakin kauppojen mielestä.
Joka paikkaan alkaa ilmestyä hitaasti mutta varmasti joulukoristeita, krääsää, liinaa, servettiä, palloa, kulkusta, poroja, tonttuja, kimallenauhaa ja ärsyttävimpänä kaikista, joululauluja.
Joululaulut voi olla ihan jees, mutta vittu oikeasti; lokakuussa!? Tänä vuonnakin satoi taivaalta vaan paskaa lokakuussa. Mikä helvetin Valkea joulu ja Jouluyö, juhlayö- biisi semmoseen muka käy? Joka paikka täynnä vettä/räntää/mummoja äkeet selässä, harmaata, tuulista ja muuta masentavaa materiaalia. Eipä ensimmäisenä tulisi mieleen alkaa rallattelemaan joululauluja.
Ja mikä hiton kiire sitä joulukrääsää on sinne kauppoihin syytää niin aikaisessa vaiheessa. Joulu on ihan jees (jopa minun mielestä, koska saa ruokaa ja lahjoja), mutta sen toitottamisen voi jättää ihan vaikka kuulkaa sinne joulukuulle. Enemmän alkaa vaan värkki kasvaa otsaan kun pari kuukautta kuuntelet joka hemmetin kaupassa sitä Nissepolkkaa.
Kukaan ei niitä joululahjojaan osta yhtään sen aikaisemmin, vaikka se kaikki turhake olisikin siellä kauppojen hyllyllä tyrkyllä. Ei, kyllä melkein kaikki jättävät senkin hermoja repivän tehtävän melko viimeiseen tippaan. Siellä sitten juostaan pitkin Anttiloita ja Tokmanneja itku silmässä ja kikkeli otsassa kaikkien muiden samankaltaisten ihmisten kanssa ja koitetaan miettiä, mitä se kaverin kummin kaiman kakara (jota näet ehkä kerran vuoteen, jouluna, jos silloinkaan) nyt tahtoisikaan lahjaksi tai mikä sille jumalauta edes kelpaa!
Aikuisethan nyt ei lahjoja tietenkään tarvitse (on jo ikää, niin enhän minä mitään tahdo), paitsi minä. Jumalauta, minä haluan lahjoja! Se, että lain mukaan olen aikuinen ihminen, ei selitä sitä, miksi lapset muka tarvitsevat lahjoja mutta minä aikuisena ihmisenä en. Enemmän minä sen lahjan päälle ymmärrän kun se Pirkko-Untamon 6 kk ikäinen pikku Mjölnir-Salvia!
Ja mikä joulun väri on muuten sini-puna-kelta-vihreä? Kuka ehdoin tahdoin tahtoo sellaisen valohärpäkkeen ikkunaansa/parvekkeelle/pihapensaaseen välkkymään? Selvästi halutaan aiheuttaa naapurille tai joulupukille epilepsia/migreenikohtaus. Ja miksi hitossa se on paikoillaan vielä maaliskuussa?
Joulu, miksi yrität tehdä itsestäsi niin vihattavan?
Joka paikkaan alkaa ilmestyä hitaasti mutta varmasti joulukoristeita, krääsää, liinaa, servettiä, palloa, kulkusta, poroja, tonttuja, kimallenauhaa ja ärsyttävimpänä kaikista, joululauluja.
Joululaulut voi olla ihan jees, mutta vittu oikeasti; lokakuussa!? Tänä vuonnakin satoi taivaalta vaan paskaa lokakuussa. Mikä helvetin Valkea joulu ja Jouluyö, juhlayö- biisi semmoseen muka käy? Joka paikka täynnä vettä/räntää/mummoja äkeet selässä, harmaata, tuulista ja muuta masentavaa materiaalia. Eipä ensimmäisenä tulisi mieleen alkaa rallattelemaan joululauluja.
Ja mikä hiton kiire sitä joulukrääsää on sinne kauppoihin syytää niin aikaisessa vaiheessa. Joulu on ihan jees (jopa minun mielestä, koska saa ruokaa ja lahjoja), mutta sen toitottamisen voi jättää ihan vaikka kuulkaa sinne joulukuulle. Enemmän alkaa vaan värkki kasvaa otsaan kun pari kuukautta kuuntelet joka hemmetin kaupassa sitä Nissepolkkaa.
Kukaan ei niitä joululahjojaan osta yhtään sen aikaisemmin, vaikka se kaikki turhake olisikin siellä kauppojen hyllyllä tyrkyllä. Ei, kyllä melkein kaikki jättävät senkin hermoja repivän tehtävän melko viimeiseen tippaan. Siellä sitten juostaan pitkin Anttiloita ja Tokmanneja itku silmässä ja kikkeli otsassa kaikkien muiden samankaltaisten ihmisten kanssa ja koitetaan miettiä, mitä se kaverin kummin kaiman kakara (jota näet ehkä kerran vuoteen, jouluna, jos silloinkaan) nyt tahtoisikaan lahjaksi tai mikä sille jumalauta edes kelpaa!
Aikuisethan nyt ei lahjoja tietenkään tarvitse (on jo ikää, niin enhän minä mitään tahdo), paitsi minä. Jumalauta, minä haluan lahjoja! Se, että lain mukaan olen aikuinen ihminen, ei selitä sitä, miksi lapset muka tarvitsevat lahjoja mutta minä aikuisena ihmisenä en. Enemmän minä sen lahjan päälle ymmärrän kun se Pirkko-Untamon 6 kk ikäinen pikku Mjölnir-Salvia!
Ja mikä joulun väri on muuten sini-puna-kelta-vihreä? Kuka ehdoin tahdoin tahtoo sellaisen valohärpäkkeen ikkunaansa/parvekkeelle/pihapensaaseen välkkymään? Selvästi halutaan aiheuttaa naapurille tai joulupukille epilepsia/migreenikohtaus. Ja miksi hitossa se on paikoillaan vielä maaliskuussa?
Joulu, miksi yrität tehdä itsestäsi niin vihattavan?
lauantai 27. lokakuuta 2012
# 19 Pätijät
Kyllä taas kasvoi sellainen megaluokan värkki otsaan, että olisi Holmesin John seisonut häpeissään vieressä.
Pätijät. Tuo pidetty ihmisryhmä! Kansakuntamme toivo, kävelevä sanakirja, paremman maailman luoja.
Pätijäthän voidaan periaatteessa jakaa kahteen ryhmään;
a) julkisesti kaikkitietävät, jotka eivät omien sanojensa mukaan ole vain viitsineet tehdä miljoonakauppoja/sijoituksia/syöpälääkettä/maailmanrauhaa, koska he toki siihen halutessaan pystyisivät omaamallaan tiedolla. Tämä tyyppi esiintyy yleensä esim. keskustelupalstoilla anonyymina.
b) tyyppi, joka ei tajua pätevänsä jatkuvalla neuvomisellaan mahdollisesti lukuisista vihjauksista huolimatta.
Tyypin a jokainen on varmasti huomannut, ehkä jopa päässyt kirjalliseen kontaktiin tämän lähes jumalallisen älyn omaavan miellyttävän persoonan kanssa. Emme siis takerru häneen tämän enempää.
Tyyppi b. Meillä jokaisella on varmasti kaveri-/tuttavapiirissämme kyseinen henkilö. Ihminen, jolla on aina esittää tapa joka olisi parempi ja toimivampi kuin sinun esittämäsi. Ihminen, joka tulee ehkä yhden kokeilukerran (tai yleensä seurannut senkin vierestä) jälkeen neuvomaan sinua, joka tuon asian on ehkä tehnyt useamman (kymmenen) kerran ja aina onnistuneesti. Ihminen, joka uskoo että viimeisen sanan sanoja on esimerkiksi väittelyssä voittanut, riipumatta siitä mikä se viimeinen sana on ollut (yleisiä ovat mm. "et sinä kyllä tajua mitään" "ei minun tarvitse perustella sinulle mitään" "turhaan minä sinulle mitään selitän kun et sinä kuitenkaan tajua" "tommonen pentu mistään mitään tiedä" ja klassikko "haista vittu!") ja kuinka tasokasta ja perustelua keskustelu on aikaisemmin ollut.
Monesti tämä pätijä ei edes tajua, että hänen ehdotuksensa ovat naurettavia, epätoimivia ja useimmiten myös loukkaavia.
Ja voi elämän kevät se niskojen nakkelu kun käy ilmi, että hänen viisauksiaan ei oteta vastaan!
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
Pätijä-tyypille voisi vallan hyvin iskeä polttomerkillä otsaan jonkun kuvan (muutama olisi jo valmiina mielessä, jos vaikka ehdotuksia tarvitaan), niin muut ihmiset voisivat vältellä heitä parhaan kykynsä mukaan.
Pätijät. Tuo pidetty ihmisryhmä! Kansakuntamme toivo, kävelevä sanakirja, paremman maailman luoja.
Pätijäthän voidaan periaatteessa jakaa kahteen ryhmään;
a) julkisesti kaikkitietävät, jotka eivät omien sanojensa mukaan ole vain viitsineet tehdä miljoonakauppoja/sijoituksia/syöpälääkettä/maailmanrauhaa, koska he toki siihen halutessaan pystyisivät omaamallaan tiedolla. Tämä tyyppi esiintyy yleensä esim. keskustelupalstoilla anonyymina.
b) tyyppi, joka ei tajua pätevänsä jatkuvalla neuvomisellaan mahdollisesti lukuisista vihjauksista huolimatta.
Tyypin a jokainen on varmasti huomannut, ehkä jopa päässyt kirjalliseen kontaktiin tämän lähes jumalallisen älyn omaavan miellyttävän persoonan kanssa. Emme siis takerru häneen tämän enempää.
Tyyppi b. Meillä jokaisella on varmasti kaveri-/tuttavapiirissämme kyseinen henkilö. Ihminen, jolla on aina esittää tapa joka olisi parempi ja toimivampi kuin sinun esittämäsi. Ihminen, joka tulee ehkä yhden kokeilukerran (tai yleensä seurannut senkin vierestä) jälkeen neuvomaan sinua, joka tuon asian on ehkä tehnyt useamman (kymmenen) kerran ja aina onnistuneesti. Ihminen, joka uskoo että viimeisen sanan sanoja on esimerkiksi väittelyssä voittanut, riipumatta siitä mikä se viimeinen sana on ollut (yleisiä ovat mm. "et sinä kyllä tajua mitään" "ei minun tarvitse perustella sinulle mitään" "turhaan minä sinulle mitään selitän kun et sinä kuitenkaan tajua" "tommonen pentu mistään mitään tiedä" ja klassikko "haista vittu!") ja kuinka tasokasta ja perustelua keskustelu on aikaisemmin ollut.
Monesti tämä pätijä ei edes tajua, että hänen ehdotuksensa ovat naurettavia, epätoimivia ja useimmiten myös loukkaavia.
Ja voi elämän kevät se niskojen nakkelu kun käy ilmi, että hänen viisauksiaan ei oteta vastaan!
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
Pätijä-tyypille voisi vallan hyvin iskeä polttomerkillä otsaan jonkun kuvan (muutama olisi jo valmiina mielessä, jos vaikka ehdotuksia tarvitaan), niin muut ihmiset voisivat vältellä heitä parhaan kykynsä mukaan.
maanantai 3. syyskuuta 2012
# 18 Syksy
Miksi?
Se voisi olla tällainen
Mutta ei, se on tällainen
Paskaa.
Ja miksen minä näytä näin söpöltä kumppareissani?
tiistai 3. heinäkuuta 2012
# 17 Turhat vastaukset
Muutaman kuukauden blogitauon aikana on ehtinyt ärsyttää jo useampikin asia. Hiljaisuus blogirintamalla ei siis kerro, että kissamummon elämä olisi muuttunut seesteisemmäksi. Ehei. Kaikkea kanssa. Tai kattia kanssa, varmaan näin kissamummosta kun on kyse.
Tämän päivän kyrvännostatuksen aiheuttavat ihmiset, jollaisia me kaikki varmasti tunnemme. Eli ihmiset, joista kuulet vain silloin kun heidän elämänsä on paskaa tai he ovat vailla jotakin. Tässä tapauksessa vastauksia.
Omasta mielestäni on hyvinkin loogista, että jos esitän kysymyksen saan siihen myös vastauksen. Voisi kuvitella, että joku muukin lisäkseni saattaisi ajatella näin. Kaikki nähtävästi eivät.
Jos minulta kysytään kysymys johon toivotaan vastausta, oletan että saan vastata rehellisesti. Sanoen juuri sen mitä ajattelen tilanteesta johon vastausta on pyydetty. Jos haluat minun sanovan sen mitä itse haluat kuulla, minä en ole silloin se ihminen jolta neuvoa kannattaa tulla kysymään. Vastaan rehellisesti mitä mieltä olen ja toivon, että myös vastapuoli tekee saman minulle mikäli joskus tarvetta löytyy.
Eihän sitä päin naamaa voi sanoa että ei nyt vastaus miellyttänyt, mutta vittuako tullaan kysymään yhtään mitään, jos sillä vastauksellani ei ole hevon vitun väliäkään. Esimerkiksi: "Kannattaakohan laittaa käsi tuohon tulikuumalle hellelevylle, mitä luulet?" "En varmaan ite lähtis kokeilemaan, saattaa olla aika pirun kuuma" "Aijaa" Minuutin päästä: "Vittu tää on ihan saatanan kuuma ja käsi palo ja sulaa ja kuolen tähän ja vittu miks kukaan ei sanonu että tää koskeebuhuuhuhuhuuuu!"
Eli jos uliset vaikka parisuhteestasi (yllättävä aihevalinta!) ja kysyt neuvoa mitä teen kun puoliso kilahtelee ja hakkaa. Tiivistetysti vastaan, että jätä se ja häivy. "Mutku se osaa olla nii ihanaki!" No joo, osaa varmasti. Mutta jos sitä ihkupihkua on vaan se 5% yhteisestä ajasta ja loppu on paskaa ja hengenlähtökin voi olla lähellä, älä hitossa elä vaan sen 5% takia siinä suhteessa!
Näiden neuvojen/vastausten jälkeen nyökkäillään ja ollaan kovasti samaa mieltä mutta ootapa vain...
Parin viikon päästä viimeistään huomaat, että kaikki anellut neuvot/vastaukset/ylipapin saarnat on unohdettu. Homma jaanaa samaa tahtia kuin ennen keskustelua ja kohta taas nillitetään samaa asiaa ja taas pitäs sanoa ne ihan vitun samat asiat taas uudestaan ja huomata, että sielä se taas tekee kuitenkin ihan just niinkun sanoi olevansa tekemättä. Että jep.
Kiitos kun arvostat vastauksiani. Jospa hakkaat taas ensi kerralla sitä päätäs seinään ihan ilman meikäläisen neuvoja. Sama mitä sanoo kun perille asti ei nähtävästi mene.
Tän oraakkelin pulju meni just kiinni. Ens kerralla kysy täältä.
Tämän päivän kyrvännostatuksen aiheuttavat ihmiset, jollaisia me kaikki varmasti tunnemme. Eli ihmiset, joista kuulet vain silloin kun heidän elämänsä on paskaa tai he ovat vailla jotakin. Tässä tapauksessa vastauksia.
Omasta mielestäni on hyvinkin loogista, että jos esitän kysymyksen saan siihen myös vastauksen. Voisi kuvitella, että joku muukin lisäkseni saattaisi ajatella näin. Kaikki nähtävästi eivät.
Jos minulta kysytään kysymys johon toivotaan vastausta, oletan että saan vastata rehellisesti. Sanoen juuri sen mitä ajattelen tilanteesta johon vastausta on pyydetty. Jos haluat minun sanovan sen mitä itse haluat kuulla, minä en ole silloin se ihminen jolta neuvoa kannattaa tulla kysymään. Vastaan rehellisesti mitä mieltä olen ja toivon, että myös vastapuoli tekee saman minulle mikäli joskus tarvetta löytyy.
Eihän sitä päin naamaa voi sanoa että ei nyt vastaus miellyttänyt, mutta vittuako tullaan kysymään yhtään mitään, jos sillä vastauksellani ei ole hevon vitun väliäkään. Esimerkiksi: "Kannattaakohan laittaa käsi tuohon tulikuumalle hellelevylle, mitä luulet?" "En varmaan ite lähtis kokeilemaan, saattaa olla aika pirun kuuma" "Aijaa" Minuutin päästä: "Vittu tää on ihan saatanan kuuma ja käsi palo ja sulaa ja kuolen tähän ja vittu miks kukaan ei sanonu että tää koskeebuhuuhuhuhuuuu!"
Eli jos uliset vaikka parisuhteestasi (yllättävä aihevalinta!) ja kysyt neuvoa mitä teen kun puoliso kilahtelee ja hakkaa. Tiivistetysti vastaan, että jätä se ja häivy. "Mutku se osaa olla nii ihanaki!" No joo, osaa varmasti. Mutta jos sitä ihkupihkua on vaan se 5% yhteisestä ajasta ja loppu on paskaa ja hengenlähtökin voi olla lähellä, älä hitossa elä vaan sen 5% takia siinä suhteessa!
Näiden neuvojen/vastausten jälkeen nyökkäillään ja ollaan kovasti samaa mieltä mutta ootapa vain...
Parin viikon päästä viimeistään huomaat, että kaikki anellut neuvot/vastaukset/ylipapin saarnat on unohdettu. Homma jaanaa samaa tahtia kuin ennen keskustelua ja kohta taas nillitetään samaa asiaa ja taas pitäs sanoa ne ihan vitun samat asiat taas uudestaan ja huomata, että sielä se taas tekee kuitenkin ihan just niinkun sanoi olevansa tekemättä. Että jep.
Kiitos kun arvostat vastauksiani. Jospa hakkaat taas ensi kerralla sitä päätäs seinään ihan ilman meikäläisen neuvoja. Sama mitä sanoo kun perille asti ei nähtävästi mene.
Tän oraakkelin pulju meni just kiinni. Ens kerralla kysy täältä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)