"Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista." Kun ärsyttävät asiat vain täytyy purkaa jonnekin ja tällä kertaa vaihtoehtona on internet. Katkera, äkäinen ja elämäänsä kyllästynyt kissamummo jakaa yleiset vitutuksen aiheensa, halusit sitä tai et.
tiistai 27. joulukuuta 2011
# 8 ALEnnusmyynnit, nuo joulun jälkeiset ostoshelvetit
Ah, taas ne ovat saapuneet!
Nimittäin ALEnnusmyynnit. Ja niiden mukana myös hullunkiilto silmissään juoksevat ihmiset, jotka tuuppivat kyynerpäillään ja repivät käsistäsi, no, mitä nyt satutkaan pitämään käsissäsi. Ei ole väliä onko se XS-kokoinen pikku toppi (kun käsistä riistäjä on kokoa XL) tai kaikissa sateenkaaren väreissä loistava pesukinnas, pääasia että sen hintalapussa kirkuu isolla ALE! Jumalauta, tämänhän saa melkein ilmaiseksi! Pakko ostaa!
ALEnnusmyynneissä ei mietitä että tarvitsenko juuri tuota riepua jota pidän käsissäni. "No onhan se oksennuksen keltavihreä... mutta vain 15 e, ALEssa!" "Onhan tää nyt aivan liian iso, mutta jos vaikka tuunaan sitä... ei tää maksa kun 7 e ALEssa" "En oo koskaan pitäny glitterkuorrutteista makkarankuorimekkoa joka iskee tissit tiskiin ja perseen näkösälle, mut hei, voin joku päivä vaikka pitää. Ostanpa tämän siis varastoon koska hintaakin on enää vain 40 e, siis puoleen hintaan! ALEssa, iiiik!"
Voi vitun ALE. Kolme kirjainta jotka saavat ihmiset käyttäytymään täysin mielipuolisesti. Ei sillä, voi ALEssa hyviäkin löytöjä tehdä, en sitä kiellä. Mutta jumalauta niitä ketkä tarttuvat joka ikiseen rättiin, kahvinkeittimeen, villasukan venyttäjään, filmirullanpidiketelineeseen, spaghetinpyörittäjään ja eukalyptusnenävoiteeseen ja vain koska ne ovat ALEssa! Ihan sama lukeeko siinä hinnaksi 29,90 e ja ALEn jälkeen 29,80 e, pääasia että se on ALEnnuksessa. Kärry kauhotaan täyteen tavaraa ja osa pöllitään vielä naapurin kärryistä, koska "Sirpa-Uolevi sai viimeisen kappaleen villakoirankihartajasta, joka oli -23% ALEnnuksessa ja joku päivä meillä voi olla villakoira ja mites sitten suu laitetaan kun ei ole sitä villakoirankiharrinta, on vain irlanninsusikoiranirvistyttäjä!".
Kassalla vaanitaan mitä toiset ovat ALEnnuksella löytäneet ja marmatetaan asiasta puolisolle/ ystävälle/ lapselle/ kadun miehelle, koska he selvästi ovat olleet paikalla jo kaksi tuntia ennen liikkeen avaamista ja siksi saaneet parhaat päältä. Samalla päätetään, että ensi vuonna tullaan jo yöllä jonottamaan.
Sitten tavarahelvetti roudataan kotiin ja sullotaan varastoon. Samalla tajutaan, ettei tällä paskalla tee yhtään mitään, kaikki tämä maksoi miljoonia eikä niitä ilkeä edes lahjoina antaa sukulaisille.
Vituiks mänt.
Ps. Jos et tajunnut niin ne hirviömäiset rätit ovat tarjouksessa vain sen takia, ettei kukaan halua itselleen sitä oksennuksen väristä jumpsuitia 100 e hinnalla. Eikä ilmaiseksikaan. Helvetti, nehän on ihan yhtä rumia ja typeriä kuin haaremihousut tai ne nykyiset jumppahousut! Niinkuin nämä:
maanantai 19. joulukuuta 2011
# 7 Kaikki ne ärsyttävät asiat, jotka unohdat kun haluat äksyillä äksyilemisen ilosta
Tää on kyllä yks asia mikä ärsyttää niin maan perkeleesti.
Mieli vaatii kiukkuamista, muttet keksi hyvää syytä tahi aihetta. Jokainen ärsyttävä asia joka pyörii mielessä, ei ole kuitenkaan niin ärsyttävä että siitä saisi aikaiseksi oikeen kunnollisen vitutustilan jota pääsisi purkamaan kuin lehmä riemuaan kevään ensilaitumille.
Jokainen aihe tuntuu mitättömältä tai liian pliisulta tai hetki on väärä tai ei huvita siitä aiheesta räyhätä.
Suorastaan tunnet, kuinka se miehinen elin nousee otsaasi ja pullistuu otsasta pihalle. Ja silti, silti, et keksi mitään.
Mätät mielessäsi -tai ehkä jopa ääneen- kehiin kaikki ne kirosanat jotka elämäsi aikana olet oppinut. Oikea silmäsi nykii ja otsasuonesi pullottaa uhkaavasti.
Ja mitä tapahtuu päässäsi? Siellä missä aivojen pitäisi sijaita? Eipä kuule juuri mitään. Siellä ne kaksi herneen puolikasta pyörivät, mutteivat kohtaa. Eivät tietenkään. Miksi suotta? Antaa käävän vaan kärsiä vitutuksestaan, ehkä se kuolee siihen joku päivä.
Sitä odotellessa.
Mieli vaatii kiukkuamista, muttet keksi hyvää syytä tahi aihetta. Jokainen ärsyttävä asia joka pyörii mielessä, ei ole kuitenkaan niin ärsyttävä että siitä saisi aikaiseksi oikeen kunnollisen vitutustilan jota pääsisi purkamaan kuin lehmä riemuaan kevään ensilaitumille.
Jokainen aihe tuntuu mitättömältä tai liian pliisulta tai hetki on väärä tai ei huvita siitä aiheesta räyhätä.
Suorastaan tunnet, kuinka se miehinen elin nousee otsaasi ja pullistuu otsasta pihalle. Ja silti, silti, et keksi mitään.
Mätät mielessäsi -tai ehkä jopa ääneen- kehiin kaikki ne kirosanat jotka elämäsi aikana olet oppinut. Oikea silmäsi nykii ja otsasuonesi pullottaa uhkaavasti.
Ja mitä tapahtuu päässäsi? Siellä missä aivojen pitäisi sijaita? Eipä kuule juuri mitään. Siellä ne kaksi herneen puolikasta pyörivät, mutteivat kohtaa. Eivät tietenkään. Miksi suotta? Antaa käävän vaan kärsiä vitutuksestaan, ehkä se kuolee siihen joku päivä.
Sitä odotellessa.
tiistai 13. joulukuuta 2011
# 6 Anu "RatulaKoto" Harkki
Voi elämä että voi olla rasittava akka!
"Tehdäänpä tästä muovitörpöstä maalaamalla ja liimaamalla possu!"
"Katsopas kuinka persoonallisen lipaston saatkaan kun liimaat laatikon etulevyihin erivärisiä papereita!"
"Annapa kun teen nahkakengistäsi persoonalliset (lue: aivan saatanan rumat) liimaamalla niihin eri värisiä nappejä pitkin ja poikin kenkää!"
"Katso kuinka rahastan samalla ohjelmalla toiseen kertaan, siirrän sen eri kanavalle, vaihdan eri nimen ja muutanpa vähän tätä kuvauspaikkaakin niin eivät ainakaan tajua tätä samaksi ohjelmaksi!"
Voi kuinka omaperäisiä ideoita sinulla ihanainen Anu onkaan! Samoja asioita ei varmasti ole kukaan aiemmin keksinytkään. Toiset eivät vain ole tajunneet tyrkyttää ideoitaan televisiokanaville.
Taidat kuvitella olevasi varsinainen luovuuden lähde tehdessäsi päiväkotitasoisia askartelujasi. Ottaisit kuule mallia vaikka siitä hämmentävästä "Retro"- ohjelmasta. Ihmeellisiä ja paikoin helevetin rumia viritelmiä siellä oli, mutta olivat moninkertaisesti ainakin persoonallisempia kuin sinun räpellyksesi.
Vieraatkin varmaan nauttivat, kun aliarvioit heitä ja puhut kuin pienelle lapselle. Itse ainakin pitäisin siitä kovasti. Mutta onneksi he voivat paistatella ihanassa luovassa ja nerokkaassa loisteessasi, voivatpa kerrankin tuntea itsensä huomatuksi. Niin, ja oppivat ainakin olemaan esittämättä kommentteja siitä, kuinka nekin vitun persoonalliset paskartelut voisi tehdä järkevämmin. Tuskin kukaan jaksaa kuunnellaa lässytystäsi siitä, kuinka sinä nyt teet sen näin olipa se helpompi tapa tai ei ja pidä sinä helvetin ituhippijulkkismukaparaskaveriniiiik! pääsi kiinni etten minä ihanainen Anu näytä nyt vaan tyhmältä.
Harvoin yksittäiset ihmiset saavat värkin kasvamaan otsaani. Mutta ihanainen Anu, tässä sinä kyllä olet onnistunut ja suorastaan loistat! Melkein tekisi mieli askarrella sinulle helvetin persoonallinen napein koristeltu muovitörppödiplomi asiasta.
Ps. Sinun rinnallasi jopa Janne Kataja vaikutti miellyttävältä.
PsII. Kyllä, olen seurannut molempia "erilaisia" ohjelmiasi ja ihan vain sen takia, ettei kukaan pääse vinisemään että "Et voi tuomita kun et ole edes seurannut koko sarjaa!".
PsIII. Mute-nappi on muuten yksi maailman hienoimmista keksinnöistä.
"Tehdäänpä tästä muovitörpöstä maalaamalla ja liimaamalla possu!"
"Katsopas kuinka persoonallisen lipaston saatkaan kun liimaat laatikon etulevyihin erivärisiä papereita!"
"Annapa kun teen nahkakengistäsi persoonalliset (lue: aivan saatanan rumat) liimaamalla niihin eri värisiä nappejä pitkin ja poikin kenkää!"
"Katso kuinka rahastan samalla ohjelmalla toiseen kertaan, siirrän sen eri kanavalle, vaihdan eri nimen ja muutanpa vähän tätä kuvauspaikkaakin niin eivät ainakaan tajua tätä samaksi ohjelmaksi!"
Voi kuinka omaperäisiä ideoita sinulla ihanainen Anu onkaan! Samoja asioita ei varmasti ole kukaan aiemmin keksinytkään. Toiset eivät vain ole tajunneet tyrkyttää ideoitaan televisiokanaville.
Taidat kuvitella olevasi varsinainen luovuuden lähde tehdessäsi päiväkotitasoisia askartelujasi. Ottaisit kuule mallia vaikka siitä hämmentävästä "Retro"- ohjelmasta. Ihmeellisiä ja paikoin helevetin rumia viritelmiä siellä oli, mutta olivat moninkertaisesti ainakin persoonallisempia kuin sinun räpellyksesi.
Vieraatkin varmaan nauttivat, kun aliarvioit heitä ja puhut kuin pienelle lapselle. Itse ainakin pitäisin siitä kovasti. Mutta onneksi he voivat paistatella ihanassa luovassa ja nerokkaassa loisteessasi, voivatpa kerrankin tuntea itsensä huomatuksi. Niin, ja oppivat ainakin olemaan esittämättä kommentteja siitä, kuinka nekin vitun persoonalliset paskartelut voisi tehdä järkevämmin. Tuskin kukaan jaksaa kuunnellaa lässytystäsi siitä, kuinka sinä nyt teet sen näin olipa se helpompi tapa tai ei ja pidä sinä helvetin ituhippijulkkismukaparaskaveriniiiik! pääsi kiinni etten minä ihanainen Anu näytä nyt vaan tyhmältä.
Harvoin yksittäiset ihmiset saavat värkin kasvamaan otsaani. Mutta ihanainen Anu, tässä sinä kyllä olet onnistunut ja suorastaan loistat! Melkein tekisi mieli askarrella sinulle helvetin persoonallinen napein koristeltu muovitörppödiplomi asiasta.
Ps. Sinun rinnallasi jopa Janne Kataja vaikutti miellyttävältä.
PsII. Kyllä, olen seurannut molempia "erilaisia" ohjelmiasi ja ihan vain sen takia, ettei kukaan pääse vinisemään että "Et voi tuomita kun et ole edes seurannut koko sarjaa!".
PsIII. Mute-nappi on muuten yksi maailman hienoimmista keksinnöistä.
maanantai 5. joulukuuta 2011
# 5 Herra/ Rouva/ Neiti Täydellisyys
Jokaisen tuttavapiiristä löytyy alati yhtä ihastuttava "Täydellisyys", jonka tunnemme näin maallikkojen piireissä myös nimellä "Persereikä".
Tämä henkilö on aina oikeassa omine viiltävän nerokkaine kommentteineen ja mielipiteineen, eikä hän ei koskaan tee mitään väärin. Harmillista kyllä, tämä ihmistyyppi tuntuu kasaavan ympärilleen kaikki ne ihmiset, jotka eivät tajua tämän maailman menosta yhtään mitään, ymmärtävät hänen viattomat kommenttinsa väärin, aloittavat itse riidat hänen kanssaan ja toimivat muutenkin häntä vastaan.
Tuo ihastuttava "Täydellisyys" ymmärretään usein täysin väärin. Hän on kaltoinkohdeltu ja väärinymmärretty pieni reppana. Hän haluaa olla vain ystävällinen kaikille ja omaa suuren sydämen, jossa ei ole tilaa pahuudelle.
No mutta totta munassa! Nuo elämämme pikku kusipäät tekevät meidän toisten elämästä aina jotain Kauniit ja rohkeat- draamaa. Milloin elo potkii pikku "Täydellisyyttä" päähän tai joku ihminen ei ole ymmärtänyt hänen leikkisää kommenttiaan oikein, vaan vetänyt ainoastaan herneenpalkoja nenän kautta perseeseen ja luonnollisesti täysin syyttä. "Täydellisyyshän" ainoastaan käytti hieman sarkastista ilmaisutapaa leikkisässä mielessä kertoessaan sinulle oman - luonnollisesti oikean- mielipiteensä ulkonäöstäsi/ puolisostasi/ elämästäsi, mitä siitä nyt suuttumaan! Kyllähän hänkin ymmärtäisi jos hänelle leikillään moista sanottaisi. Toki. Tehtyäsi itse saman "Täydellisyydelle", saat huutoraivot niskaasi luultavasti lisättynä henkilökohtaisilla herjoilla. Leikillään totta kai. Samalla kun pyyhit raivokuolaroiskeita ja verta kasvoiltasi kuunnellen siinä sivussa sitä kuinka huono ihminen ja ystävä oletkaan, voit yrittää tokaista että leikkisästihän minä vain tämän heitin. Samantien saat kuunnella piiiitkän litanian siitä kuinka "Täydellisyys" itse ei koskaan tekisi itse tuollaista! Hän, Jumalan täydellisin luomus, onneksi omistaa myös suuren ja lämpimän sydämen jonka syövereistä hän löytää ymmärrystä myös kaltaistasi paskiaista kohtaan ja lupaa antaa anteeksi, heti kun tulet pyytämään.
"Täydellisyys" ei siis omaa mitään huonoja tapoja (muut vain käyttäytyvät moukkamaisesti), hän osaa keskustella älykkäästi ja rakentavassa hengessä (menettämättä hermojaan tai puhumatta ristiin), hän ei koskaan syytä toisia omista virheistään (koska niitä ei ole), hän ymmärtää pyytää anteeksi mikäli siihen on syytä (onneksi koskaan näin ei ole) ja ymmärtää itsekin olevansa vain kuolevainen (vaikka Jumalan oikea käsin onkin).
Onni on omistaa "Täydellinen" ystävä <3
Tämä henkilö on aina oikeassa omine viiltävän nerokkaine kommentteineen ja mielipiteineen, eikä hän ei koskaan tee mitään väärin. Harmillista kyllä, tämä ihmistyyppi tuntuu kasaavan ympärilleen kaikki ne ihmiset, jotka eivät tajua tämän maailman menosta yhtään mitään, ymmärtävät hänen viattomat kommenttinsa väärin, aloittavat itse riidat hänen kanssaan ja toimivat muutenkin häntä vastaan.
Tuo ihastuttava "Täydellisyys" ymmärretään usein täysin väärin. Hän on kaltoinkohdeltu ja väärinymmärretty pieni reppana. Hän haluaa olla vain ystävällinen kaikille ja omaa suuren sydämen, jossa ei ole tilaa pahuudelle.
No mutta totta munassa! Nuo elämämme pikku kusipäät tekevät meidän toisten elämästä aina jotain Kauniit ja rohkeat- draamaa. Milloin elo potkii pikku "Täydellisyyttä" päähän tai joku ihminen ei ole ymmärtänyt hänen leikkisää kommenttiaan oikein, vaan vetänyt ainoastaan herneenpalkoja nenän kautta perseeseen ja luonnollisesti täysin syyttä. "Täydellisyyshän" ainoastaan käytti hieman sarkastista ilmaisutapaa leikkisässä mielessä kertoessaan sinulle oman - luonnollisesti oikean- mielipiteensä ulkonäöstäsi/ puolisostasi/ elämästäsi, mitä siitä nyt suuttumaan! Kyllähän hänkin ymmärtäisi jos hänelle leikillään moista sanottaisi. Toki. Tehtyäsi itse saman "Täydellisyydelle", saat huutoraivot niskaasi luultavasti lisättynä henkilökohtaisilla herjoilla. Leikillään totta kai. Samalla kun pyyhit raivokuolaroiskeita ja verta kasvoiltasi kuunnellen siinä sivussa sitä kuinka huono ihminen ja ystävä oletkaan, voit yrittää tokaista että leikkisästihän minä vain tämän heitin. Samantien saat kuunnella piiiitkän litanian siitä kuinka "Täydellisyys" itse ei koskaan tekisi itse tuollaista! Hän, Jumalan täydellisin luomus, onneksi omistaa myös suuren ja lämpimän sydämen jonka syövereistä hän löytää ymmärrystä myös kaltaistasi paskiaista kohtaan ja lupaa antaa anteeksi, heti kun tulet pyytämään.
"Täydellisyys" ei siis omaa mitään huonoja tapoja (muut vain käyttäytyvät moukkamaisesti), hän osaa keskustella älykkäästi ja rakentavassa hengessä (menettämättä hermojaan tai puhumatta ristiin), hän ei koskaan syytä toisia omista virheistään (koska niitä ei ole), hän ymmärtää pyytää anteeksi mikäli siihen on syytä (onneksi koskaan näin ei ole) ja ymmärtää itsekin olevansa vain kuolevainen (vaikka Jumalan oikea käsin onkin).
Onni on omistaa "Täydellinen" ystävä <3
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
# 4 Syksy
Typerä, pimeä, märkä, nihkeä, kengät kasteleva syksy. Ei enää lämmintä vaan ei periaattessa kylmääkään. Typerä vuodenaika jolloin et tiedä kuinka pukeutua. Pitääkö jo laittaa talvitakki päälle? Vieläkö voi kulkea ulkona pelkässä hupparissa? Ja miksi helvetissä taivaalta sataa jotain märkiä rättejä silloin kun sieltä ei tule vettä?!?
Koko ajan on pimeää, koska aurinko ei tietenkään voi paistaa, mutta ei ole vielä kuitenkaan ihan tarpeeksi kylmä että tulisi lunta. Sitäkään paskiaista tarvitse olla metrisotalla, riittää että on parikin senttiä. Olis ees vähän valosampi. Mutta eeeeeei. Ei suotta. Antaa suomalaisten masentua harmaaseen, märkään, tylsään ja elämänilon imevään syksyyn.
Sama olis mennä seisomaan pimeään suihkuun vaatteet päällä. Luo ihan samanlaisen tunnelman. Eikä muuten tarvitse suotta mennä ulos asti! Laiska sohvaläski on moisesta hyvillään.
Olis edes koko syksy samanlaista kuin alkusyksy, on sentään mukavasti värejä ja vielä inhimilliset ilmat. Mutta ei. Ihan vaan siksi, että saadaan se saatanan vitutus päälle ja kärsitään siitä sitten monta ihanaa kuukautta. Jumansviidu, tähän aikaan pitäs olla jo lunta!
Kohta varmaan koko vuoden on joko paskasyksy tai tappotalvi. Puolet vuodesta voi nauttia siitä, että märkää paskaa tulee koko ajan taivaalta ja toisen puolen taas saa nautiskella -30 asteen pakkasista. Mitäpä muuta sitä voisikaan toivoa...
Imekää sukkaa kaikki "Syksy on ihanaa aikaaihqpihqdaaa!"- ihmiset. Seisokaa siellä pihalla kun niin tätä vuodenaikaa kerta rakastatte. Eihän se täysivaltainen kokemus sisätiloissa toteudu...
Henkilökohtaisesti aion jatkaa nyrkin puimista ilmojen herralle/ rouvalle siihen saakka, kunnes tämä vitun typerä paskailma loppuu.
Koko ajan on pimeää, koska aurinko ei tietenkään voi paistaa, mutta ei ole vielä kuitenkaan ihan tarpeeksi kylmä että tulisi lunta. Sitäkään paskiaista tarvitse olla metrisotalla, riittää että on parikin senttiä. Olis ees vähän valosampi. Mutta eeeeeei. Ei suotta. Antaa suomalaisten masentua harmaaseen, märkään, tylsään ja elämänilon imevään syksyyn.
Sama olis mennä seisomaan pimeään suihkuun vaatteet päällä. Luo ihan samanlaisen tunnelman. Eikä muuten tarvitse suotta mennä ulos asti! Laiska sohvaläski on moisesta hyvillään.
Olis edes koko syksy samanlaista kuin alkusyksy, on sentään mukavasti värejä ja vielä inhimilliset ilmat. Mutta ei. Ihan vaan siksi, että saadaan se saatanan vitutus päälle ja kärsitään siitä sitten monta ihanaa kuukautta. Jumansviidu, tähän aikaan pitäs olla jo lunta!
Kohta varmaan koko vuoden on joko paskasyksy tai tappotalvi. Puolet vuodesta voi nauttia siitä, että märkää paskaa tulee koko ajan taivaalta ja toisen puolen taas saa nautiskella -30 asteen pakkasista. Mitäpä muuta sitä voisikaan toivoa...
Imekää sukkaa kaikki "Syksy on ihanaa aikaaihqpihqdaaa!"- ihmiset. Seisokaa siellä pihalla kun niin tätä vuodenaikaa kerta rakastatte. Eihän se täysivaltainen kokemus sisätiloissa toteudu...
Henkilökohtaisesti aion jatkaa nyrkin puimista ilmojen herralle/ rouvalle siihen saakka, kunnes tämä vitun typerä paskailma loppuu.
maanantai 21. marraskuuta 2011
# 3 Hannuhanhet
Yks maailman ärsyttävimmistä ihmisryhmistä. Ette voi kukaan kieltää sitä.
Ihmiset, joilla vaan on nii helevetin hyvä Hannuhanhi- tuuri, että ne luistelee tilanteesta kuin tilanteesta täysin vahingoittumattomana. Eivätkä koskaan opi mitään, koska tuuri on nii saatanan hyvä, että se pelastaa joka vitun kerta nää nuppuset. On myös olemassa Hannuhanhen velipoika nimeltään Kultalusikat, johon tätä ei sovi sotkea. Hyvin vahvasti uskon palaavani kertomaan mielipiteeni myös tuosta velipojasta, joten jatkamme esimerkkitapauksella että kaikki tietävät mistä puhun.
Esimerkkitilanne vaikka näin talven alussa:
Hannuhanhi- Unohtanut autuaasti tahi ei ole laiskuuttaan kehdannut vaihtaa talvirenkaita pirssiin eli autoon. Mukavasti lunta tien pinnassa ja liukkaus huipussaan, varsinkin kesärenkailla. Hups kun auto sujahtaa käsistä kun puuhataan jotain muuta kun sitä ajamista (ehkäpä ajellaan jopa ylinopeuttakin) ja auto tupsahtaa ehkä yhdellä pyörähdyksellä ojan penkalle sulavasti menosuuntaan. Tie oli tyhjä, ei vaaraa törmätä kehenkään, edes kahvi ei läikkynyt syliin. Tyytyväinen Hannuhanhi lähtee jatkamaan ajoa hyräillen iloisesti jotain suosikkisävelmäänsä.
Tavantallukka- Vaihtanut uudet talvirenkaat heti kun siihen oli ensimmäinen mahdollisuus, ajaa maltillisesti ja liikennettä jatkuvasti valppaasti seuraten. Auto sujahtaa käsistä jostain täysin hämmentävästä syystä, pyörii katon kautta ympäri noin kymmenen kertaa, aiheuttaa samalla kahdenkymmenen auton ketjukolarin jossa tulee kuolon uhreja (joista vähintään puolet on lapsia), sinkoutuu autosta pihalle niin että puolet ruumiista jää autoon, auto räjähtää ja sytyttää metsäpalon. Tavantallukka kituu ojanpenkalla ja tulee olemaan lopun elämäänsä pyörätuolissa saaden vielä syytteen liikenteen vaarantamisesta, kuolemantuottamuksesta, tuhopoltosta ja yleisestä ärsyttävyydestä.
Hannuhanhet selviytyvät asioista AINA jollakin ihmeellisellä keinolla, kun taas Tavantallukalla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä samasta asiasta ilman seuraamuksia. Tasapuolista? No ei vitussa! Kelpais mullekin yltiöpäisen hyvä tuuri. En valittas yhtään vaan voisin olla mielelläni muiden valitettavana (...täh?).
Sitten kun nämä Hannuhanhet eivät edes ite tajua miten uskomaton tuuri niillä on, naureskellaan vaan että "Oho, mites nyt tämä asia menikin näin kivuttomasti?!" Siinä vaiheessa voi olla kiitollinen ettei Hannuhanhella ole ajatustenlukutaitoa (tai mistäs minä tiiän, varmaan niillä paskiaisilla on sekin. Voi jumalauta!!!), etkä näin ollen paljasta suunnatonta haluasi tuupata tuota Onnettaren pikku kultamussukkaa tiejyrän alle. Vahingossa.
Raivostuttavaa. Oppisivat perkeleet kun kerrankin kosahtais ja mielellään sen verta isommin, että uppois sinne kalloonkin jotain. Mutta ei.
Jään kierimään kateudessani ja paskassa tuurissani.
Ihmiset, joilla vaan on nii helevetin hyvä Hannuhanhi- tuuri, että ne luistelee tilanteesta kuin tilanteesta täysin vahingoittumattomana. Eivätkä koskaan opi mitään, koska tuuri on nii saatanan hyvä, että se pelastaa joka vitun kerta nää nuppuset. On myös olemassa Hannuhanhen velipoika nimeltään Kultalusikat, johon tätä ei sovi sotkea. Hyvin vahvasti uskon palaavani kertomaan mielipiteeni myös tuosta velipojasta, joten jatkamme esimerkkitapauksella että kaikki tietävät mistä puhun.
Esimerkkitilanne vaikka näin talven alussa:
Hannuhanhi- Unohtanut autuaasti tahi ei ole laiskuuttaan kehdannut vaihtaa talvirenkaita pirssiin eli autoon. Mukavasti lunta tien pinnassa ja liukkaus huipussaan, varsinkin kesärenkailla. Hups kun auto sujahtaa käsistä kun puuhataan jotain muuta kun sitä ajamista (ehkäpä ajellaan jopa ylinopeuttakin) ja auto tupsahtaa ehkä yhdellä pyörähdyksellä ojan penkalle sulavasti menosuuntaan. Tie oli tyhjä, ei vaaraa törmätä kehenkään, edes kahvi ei läikkynyt syliin. Tyytyväinen Hannuhanhi lähtee jatkamaan ajoa hyräillen iloisesti jotain suosikkisävelmäänsä.
Tavantallukka- Vaihtanut uudet talvirenkaat heti kun siihen oli ensimmäinen mahdollisuus, ajaa maltillisesti ja liikennettä jatkuvasti valppaasti seuraten. Auto sujahtaa käsistä jostain täysin hämmentävästä syystä, pyörii katon kautta ympäri noin kymmenen kertaa, aiheuttaa samalla kahdenkymmenen auton ketjukolarin jossa tulee kuolon uhreja (joista vähintään puolet on lapsia), sinkoutuu autosta pihalle niin että puolet ruumiista jää autoon, auto räjähtää ja sytyttää metsäpalon. Tavantallukka kituu ojanpenkalla ja tulee olemaan lopun elämäänsä pyörätuolissa saaden vielä syytteen liikenteen vaarantamisesta, kuolemantuottamuksesta, tuhopoltosta ja yleisestä ärsyttävyydestä.
Hannuhanhet selviytyvät asioista AINA jollakin ihmeellisellä keinolla, kun taas Tavantallukalla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä samasta asiasta ilman seuraamuksia. Tasapuolista? No ei vitussa! Kelpais mullekin yltiöpäisen hyvä tuuri. En valittas yhtään vaan voisin olla mielelläni muiden valitettavana (...täh?).
Sitten kun nämä Hannuhanhet eivät edes ite tajua miten uskomaton tuuri niillä on, naureskellaan vaan että "Oho, mites nyt tämä asia menikin näin kivuttomasti?!" Siinä vaiheessa voi olla kiitollinen ettei Hannuhanhella ole ajatustenlukutaitoa (tai mistäs minä tiiän, varmaan niillä paskiaisilla on sekin. Voi jumalauta!!!), etkä näin ollen paljasta suunnatonta haluasi tuupata tuota Onnettaren pikku kultamussukkaa tiejyrän alle. Vahingossa.
Raivostuttavaa. Oppisivat perkeleet kun kerrankin kosahtais ja mielellään sen verta isommin, että uppois sinne kalloonkin jotain. Mutta ei.
Jään kierimään kateudessani ja paskassa tuurissani.
lauantai 12. marraskuuta 2011
# 2 Suklaapatukoiden kääreet
Oikeesti.
Miksi niitä suklaapatukoita ei voi laittaa sinne helevetin kääreeseen oikein päin? Jos moisen haluaa syödä, on koko muovi avattava ensin puoleen väliin, hilattava suklaapatukka sieltä pihalle, käännettävä se oikein päin (eli valmistajien mielestä näkyy väärinpäin...) ja sulloa varoen takaisin. Eikö tässä nyt säästettäis kaikkien aikaa, kun opeteltais vaan pakkaamaan ne pirun suklaat oikein sinne kääreeseen?!
Ei voi olla liian vaikea kääntää yhtä patukkaa pakkauksessa, ettei sitä enää maksavan kuluttajan tarvitse tehdä.
Siispä rakas Fazer/ Panda/ Brunberg; kääntäkää se suklaa niin, että kun kääreen avaa takaosan saumaa pitkin, suklaa on valmiiksi syötävissä.
Ja ei, sitä ei vain voi syödä väärinpäin. Murut tippuvat silloin syliin, eivätkä takasin kääreen sisään josta ne voi vielä napsia.
Suklaapatukoiden tulisi siis tästä edespäin olla pakattuna ns. ylösalaisin. Minä tiedän että teitä on muitakin, en ole yksin tämän asian kanssa!
Miksi niitä suklaapatukoita ei voi laittaa sinne helevetin kääreeseen oikein päin? Jos moisen haluaa syödä, on koko muovi avattava ensin puoleen väliin, hilattava suklaapatukka sieltä pihalle, käännettävä se oikein päin (eli valmistajien mielestä näkyy väärinpäin...) ja sulloa varoen takaisin. Eikö tässä nyt säästettäis kaikkien aikaa, kun opeteltais vaan pakkaamaan ne pirun suklaat oikein sinne kääreeseen?!
Ei voi olla liian vaikea kääntää yhtä patukkaa pakkauksessa, ettei sitä enää maksavan kuluttajan tarvitse tehdä.
Siispä rakas Fazer/ Panda/ Brunberg; kääntäkää se suklaa niin, että kun kääreen avaa takaosan saumaa pitkin, suklaa on valmiiksi syötävissä.
Ja ei, sitä ei vain voi syödä väärinpäin. Murut tippuvat silloin syliin, eivätkä takasin kääreen sisään josta ne voi vielä napsia.
Suklaapatukoiden tulisi siis tästä edespäin olla pakattuna ns. ylösalaisin. Minä tiedän että teitä on muitakin, en ole yksin tämän asian kanssa!
perjantai 11. marraskuuta 2011
# 1 Blogin perustaminen
Koska kissamummo on työtön luumu, jota kukaan ei vain näköjään halua palkata tekemään jotain järkevää, on aika perustaa täysin turhanpäiväinen blogi.
Ja koska minulla harvoin on mitään hyvää sanottavani- koska olen katkera ja muutenkin äksy-, päätin tehdä tästä sitten yleisen vitutusblogin. Tässä jos jossain olen hyvä (kivasti kohottaa itsetuntoa tämä anonyymina kiukkuaminen)!
Koska maailma on täynnänsä toinen toistaan ärsyttävämpiä asioita, ajattelin käsitellä niitä yksi kerrallaan. Ja mistä muusta nyt aloitusäksyilyn voisikaan paremmin kirjoittaa, kuin blogin perustamisesta.
Eli mikä hitto siinä on, kun nämä asiat tehdään vaikeiksi? Bloggerin pitäisi olla helppo käyttää, mutta juu ei! Itku silmässä pyörittelet ylärivin välilehtiä ja tuskissasi mietit, että mistä nyt mitäkin voi tehdä. Koet ehkä hetkellistä riemua muka tajutessasi kuinka jokin asia tehdään, mutta matto on pyritty kyllä tehokkaasti vetäisemään hetken päästä jalkojesi alta. Nimimerkillä "Selällään jatkuvasti".
Ja miksei tuota blogin otsikkoa saa keskitettyä?! Ja jos saa, minne helevettiin se on piilotettu?! Onneton atk-ihminen yrittää siirtää tekstiä niin välilyönnillä kuin rivinsiirroillakin, mutta ei. "Kato kun mä tykkään olla tässä vasemmassa reunassa, koska tiedän että nipottamisesi takia tahtoisit sen keskelle. Hah, In Your Face!"
Ja ei, minä en mitään ohjeita katso! Ne on nössöille ja pitkähermoisille. Ei minulle.
Pitäkää tunkkinne, minä meen nyt syömään ja poltan roviolla koko bloggerin (jos poliisit lukee, niin en oikeasti meinannu polttaa)..
Ja koska minulla harvoin on mitään hyvää sanottavani- koska olen katkera ja muutenkin äksy-, päätin tehdä tästä sitten yleisen vitutusblogin. Tässä jos jossain olen hyvä (kivasti kohottaa itsetuntoa tämä anonyymina kiukkuaminen)!
Koska maailma on täynnänsä toinen toistaan ärsyttävämpiä asioita, ajattelin käsitellä niitä yksi kerrallaan. Ja mistä muusta nyt aloitusäksyilyn voisikaan paremmin kirjoittaa, kuin blogin perustamisesta.
Eli mikä hitto siinä on, kun nämä asiat tehdään vaikeiksi? Bloggerin pitäisi olla helppo käyttää, mutta juu ei! Itku silmässä pyörittelet ylärivin välilehtiä ja tuskissasi mietit, että mistä nyt mitäkin voi tehdä. Koet ehkä hetkellistä riemua muka tajutessasi kuinka jokin asia tehdään, mutta matto on pyritty kyllä tehokkaasti vetäisemään hetken päästä jalkojesi alta. Nimimerkillä "Selällään jatkuvasti".
Ja miksei tuota blogin otsikkoa saa keskitettyä?! Ja jos saa, minne helevettiin se on piilotettu?! Onneton atk-ihminen yrittää siirtää tekstiä niin välilyönnillä kuin rivinsiirroillakin, mutta ei. "Kato kun mä tykkään olla tässä vasemmassa reunassa, koska tiedän että nipottamisesi takia tahtoisit sen keskelle. Hah, In Your Face!"
Ja ei, minä en mitään ohjeita katso! Ne on nössöille ja pitkähermoisille. Ei minulle.
Pitäkää tunkkinne, minä meen nyt syömään ja poltan roviolla koko bloggerin (jos poliisit lukee, niin en oikeasti meinannu polttaa)..
Tilaa:
Kommentit (Atom)

