# 10 Hämäävät hyvät- mutta silti paskat- irtokarkit

Jumansviidu! Niin paljon on saanut aikaseks näköjään, että on ihan kymppipostaus menossa. Toisaalta, enemmänkin olis voinu olla ja tääkin hemmetin "juhlatilaisuus" olis voitu viettää jo viikkoja sitten. Ei väkisin.

Juhlallisen kymmenennen vitutuspostaukseni aihe olkoon irtokarkit. Kyllä, suuri rakkauteni on nyt tässä mollattavana. Järkyttävää. Kuulen yleisön (kaks ihmistä) kohahtavan ja nostavan käden suunsa eteen, supisevan toisilleen järkyttyneenä että "Miten se voi tehdä näin, onko se nyt viimein lopullisesti pudottanut ne kaksi puolikasta hernettä päästään nenän kautta?" Mutta in your face, kyltymätön rakkauteni irtokarkkeihin ei kuole koskaan! Tässä keskitytään vain siihen vitutusasiaan, eli:

Miksi sinne muka hyvään itsevalittuun irtokarkkipussiin tulee aina niitä paskoja karkkeja, jotka jää sinne pussin pohjalle viereksimään viimeiseksi?
Siis jumalauta! Valkkaat kieli keskellä suuta miljoonista ja taas miljoonista erivärisistä ja houkuttelevan muotoisista irtokarkeista ne kaikkein mieleisimmät ja (muka) herkullisimmat. Otat haisukarkkeja (koska ne on hyviä ja niihin on ihan oma syömistapansa), kameleontteja (koska niitä oot syöny yläasteen välitunneilla, nostalgiaa perkele!), nallekarkkeja (koska ne vaan on maukkaita, jolleivat oo niitä luttanoita huijari-nalleja), suolaista salmiakkia (kivasti tasapainottaa), krokotiileja (koska nekin pitää syödä ihan omalla tyylillä ja niistä saa paljon hupia) sekä lukemattoman määrän vapaavalintaisia kuolanerittäjiä.
Kassalla maksat ja kiroat alati nousevia kilohintoja ja harmittelet, että tulipa taas ostettua pieni pussi (n.800 g) ja pärjääköhän tällä ees iltaa pidemmälle. Tunget (omasta mielestäsi) pienen karkkipussisi kangaskassiisi, koska laukkuun se ei mahdu. Nieleskelet kuolaa ja saat pidettyä pussin avaamattomana kotiisi asti. Hyökkäät sängylle, avaat töllön (äärimmäisen tärkeä osa syömisnautintoa) ja raastat apinan raivolla pussin auki. Ja mitä sitten? Jumalauta valkkaat niitä karkkeja! Kaikkien pitäisi olla maukkaita ja hyviä, koska olethan itse ammattilaisen ottein ne valinnut. Ihan ite. Mutta ei. "En mie tuota halluu... Nuo on pahoja... Nuo on liian kovia/ pehmeitä..." ja päläpälä. Sitten kun oot ahnehtinut sen olemattoman pienen pussin kitusiisi lähes kokonaan huomaat, että pohjalla on nyrkillinen jotain saatanan paskoja karkkeja joita et halua syödä. Siis mitä vittua? Kuka ne sinne meikän pussiin on työntäny? Varmaan se karkkikaupan täti sillä hetkellä kun kaivoin kukkaroa laukusta. "Laitanpa tänne vittuillessani mukaan tämmösiä karkkeja, mistä se ei varmasti tykkää. Heh heh, siinäpä miettii sitten mistä ne on sinne päätyneet, heh heh!" Kyllä pistää vihaks!

Sitten ne saakelin paskan karkit viereksii pussin pohjalla päiväkausia ennen kuin ne saa syötyä, koska eihän nyt jumalauta niitä voi edes roskiin heittää!

Välispiikki: Paljon riemua pienestä asiasta

Onnea sulle kuka olet päätynyt tähän blogiin hakusanoilla "lehmä persereikä". Et tainnut löytää sitä mitä etsit mutta onnea matkaan, ehkä ensi kerralla jo onnistaa :D

# 9 Keskinkertaisuus

Rupesin tässä miettimään jälleen kerran, että kylläpä vituttaa olla keskinkertanen paska. Ei siis missään nimessä voi olla missään hyvä, nähtävästi ikinä.
Tuntuu että toiset osaa ja tajuaa ja ymmärtää ja blaablaablaa, mutta ite ei. Pikkasen alkaa ketuttamaan kun joka kerta kaikissa urheilulajeissakin on vaan huono. Maksimissaan se keskinkertainen. Ja toiset, ne toiset vetää kun ammattilaiset konsanaan! Hypitään perkele niiden palavien renkaiden läpi ja napataan niitä luoteja kiinni hampaillaan. Ja sitten olen minä. Törmään renkaaseen ja oon tulessa. Ja se luotikin suorittaa lobotomian. Tosin siinä ei enää hyvä häviä...
Mikä helvetti siinä on, että niitä hyviä geenejä ei voida suoda kun niille ketkä ovat sitten kaikessa hyviä? Ihan sama mitä ne kokeilevat koska joka tapauksessa ne osaavat sen heti. Tai ainakin oppivat supernopeasti. Ei se yhtään kateutta tai katkeruutta aiheuta. Ei missään nimessä! Ainakaan kaltaisessani superhyvässä älykössä. Muuten vaan tekee mieli iskeä keppi pinnojen väliin ja lähettää asfalttikosketuksen kautta maata kiertävälle radalle. Ihan kaikella rakkaudella tietysti.
Pakko kai se on vaan totutella ajatukseen että sitä on loppuelämänsä osaamaton paska. Niin, ja kehuu toisia siitä miten vitun hienosti ne osaa sen viitosakselipiruetin (keksin omasta päästä, turha googletella siellä) samalla kun tekevän kukkoa viinissä, kasvattavat palkintoruusuja ja voittavat saatana maailmanmestaruuden jodlauksessa.
Ei mitään katkeruutta.