Muutaman kuukauden blogitauon aikana on ehtinyt ärsyttää jo useampikin asia. Hiljaisuus blogirintamalla ei siis kerro, että kissamummon elämä olisi muuttunut seesteisemmäksi. Ehei. Kaikkea kanssa. Tai kattia kanssa, varmaan näin kissamummosta kun on kyse.
Tämän päivän kyrvännostatuksen aiheuttavat ihmiset, jollaisia me kaikki varmasti tunnemme. Eli ihmiset, joista kuulet vain silloin kun heidän elämänsä on paskaa tai he ovat vailla jotakin. Tässä tapauksessa vastauksia.
Omasta mielestäni on hyvinkin loogista, että jos esitän kysymyksen saan siihen myös vastauksen. Voisi kuvitella, että joku muukin lisäkseni saattaisi ajatella näin. Kaikki nähtävästi eivät.
Jos minulta kysytään kysymys johon toivotaan vastausta, oletan että saan vastata rehellisesti. Sanoen juuri sen mitä ajattelen tilanteesta johon vastausta on pyydetty. Jos haluat minun sanovan sen mitä itse haluat kuulla, minä en ole silloin se ihminen jolta neuvoa kannattaa tulla kysymään. Vastaan rehellisesti mitä mieltä olen ja toivon, että myös vastapuoli tekee saman minulle mikäli joskus tarvetta löytyy.
Eihän sitä päin naamaa voi sanoa että ei nyt vastaus miellyttänyt, mutta vittuako tullaan kysymään yhtään mitään, jos sillä vastauksellani ei ole hevon vitun väliäkään. Esimerkiksi: "Kannattaakohan laittaa käsi tuohon tulikuumalle hellelevylle, mitä luulet?" "En varmaan ite lähtis kokeilemaan, saattaa olla aika pirun kuuma" "Aijaa" Minuutin päästä: "Vittu tää on ihan saatanan kuuma ja käsi palo ja sulaa ja kuolen tähän ja vittu miks kukaan ei sanonu että tää koskeebuhuuhuhuhuuuu!"
Eli jos uliset vaikka parisuhteestasi (yllättävä aihevalinta!) ja kysyt neuvoa mitä teen kun puoliso kilahtelee ja hakkaa. Tiivistetysti vastaan, että jätä se ja häivy. "Mutku se osaa olla nii ihanaki!" No joo, osaa varmasti. Mutta jos sitä ihkupihkua on vaan se 5% yhteisestä ajasta ja loppu on paskaa ja hengenlähtökin voi olla lähellä, älä hitossa elä vaan sen 5% takia siinä suhteessa!
Näiden neuvojen/vastausten jälkeen nyökkäillään ja ollaan kovasti samaa mieltä mutta ootapa vain...
Parin viikon päästä viimeistään huomaat, että kaikki anellut neuvot/vastaukset/ylipapin saarnat on unohdettu. Homma jaanaa samaa tahtia kuin ennen keskustelua ja kohta taas nillitetään samaa asiaa ja taas pitäs sanoa ne ihan vitun samat asiat taas uudestaan ja huomata, että sielä se taas tekee kuitenkin ihan just niinkun sanoi olevansa tekemättä. Että jep.
Kiitos kun arvostat vastauksiani. Jospa hakkaat taas ensi kerralla sitä päätäs seinään ihan ilman meikäläisen neuvoja. Sama mitä sanoo kun perille asti ei nähtävästi mene.
Tän oraakkelin pulju meni just kiinni. Ens kerralla kysy täältä.
