keskiviikko 10. helmikuuta 2016

# 23 Nahjustelu

Nahjustelu se on on kyllä ärsyttävää. Ei jaksa lähteä kahville kun kehtuuttaa. Ei jaksa tehdä ruokaa kun kehtuuttaa. Ei jaksa kävellä automaatille parin metrin päähän kun kehtuuttaa. Ei jaksa vastata puhelimeen kun kehtuuttaa. Tai niinkuin allekirjoittanut, ei jaksa päivittää blogia kun kehtuuttaa.

Ärsyttävimmillään nahjustelu on silloin, kun sillä saadaan ryssittyä jonkun toisen suunnitelmat. Otetaanpa vaikka esimerkkinä seuraavanlainen tapahtuma:
Olet sopinut kaverisi kanssa jo aika päivää sitten, että teette yhdessä ruokaa tiettynä päivänä, tiettyyn aikaan ja tietyssä paikassa. Pari päivää ennen kyseistä tapahtumaa kaikki on oikein mukavasti, on päätetty että mitä tehdään, sovittu kellonaika sekä se, että käyt hankkimassa kaikki tarvikkeet, niin on sitten mukava aloittaa heti yhdessä ruoanlaittaminen. Sovittuna päivänä tohkeilet kuinka mukava kun on nyt tämmöistä kivaa yhdessäoloa luvassa, käyt kaupassa ja laitat viestiä menemään, että homma bueno ja tule kun ehdit. Sitten alkaa se odottelu. Ja odottelu. Ja viesti "Millon tuut?". Odottelu. Huomio että viesti on luettu. Odottelu. Lievä vitutus. Uusi viesti "Mikä kestää? Kai oot tulossa?". Odottelu. Otsaan alkaa kasvaa lerssi. Soitto. Hälytysäänen kuuntelu. Odottelu. Verisuonten pullistuminen ja silmän nykiminen. Viesti "Ihan oikeesti. Voitko vastata". Odottelu. Toinen soitto. Kyrpiintyminen. Viesti "Just. Mukava kun ilmotit. Pidä tunkkis." Tässä välissä vittuuspäissäsi teet ruokaa koska siihen nyt on niitä tarvikkeita. Myöhemmin vastaanota viesti "Sori, en millään jaksanu tulla/oli päänsärky/puhelin äänettömällä/akku loppu/tsunami/eläimellinen akti kesken". Polta proppusi ja pidä aikuismaisesti mykkäkoulua ainakin viikko. Kun vastaanotat viestin "Miksei susta oo kuulunu mitään/ootko suuttunu?", muista lukea viesti ja vastaa siihen seuraavana päivänä vastapuolen omalla syyllä "en millään jaksanu/oli päänsärky/puhelin äänettömällä/akku loppu/tsunami/eläimellinen akti kesken".
Astetta kovemmin vittuuntuneet ja pitkävihaisemmat taas voivat sopia uudet ruokatreffit. Tällä kertaa vastapuolen laskuun ja hänen luonaan. Ja jättää luonnollisesti ilmaantumatta paikalle ja vastaamatta kyselyihin.

Nahjustelu on ärsyttävää myös silloin, kun kuuntelet toisen osapuolen rutinaa siitä kuinka kaikki on paskaa. Yrittäessäsi tsempata ja keksiä ratkaisuja, kaikki teilataan. "Ei jaksa hakea sitä kiinnostavaa työpaikkaa, koska kehtuuttaa/ Ei jaksa harrastaa liikuntaa vaikka valitan läskeistäni, koska kehtuuttaa/ Ei jaksa siivota vaikka minulle juuri tarjottiin siihen apua, koska kehtuuttaa". GNNNNNN!

Kaikki meistä sortuvat silloin tällöin nahjusteluun (paitsi varmaan Jutta Gustaffson/berg/mikä se onkaan), mutta jos se alkaa olla joka päiväistä tai siitä kärsivät muutkin, niin voitko jumalauta ottaa itteäs niskasta kiinni ja olla mies/nainen/androgyyni/alien? Jos et, niin tee kaikille palvelus ja muuta jonnekin vuoristoon yksinäsi nahjustelemaan.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

# 22 Helle

Se on kesä.
Aurinko paistaa ja on pirun kuuma, vähän niinkuin kesällä kuuluukin. Tosin yölämpötilat voisivat olla vähän alhaisemmat, ettei tarvitsisi nukkua hikilammikossa. Minun mielestäni.
Kaikkien mielestä kesällä ei kaiketi kuulu olla lämmin, koska kuulen joka ikinen päivä narinaa siitä, kuinka perkeleen kuuma on ja hiki valuu ja nahka rusinoituu ja ihosyöpä ja lapset kuolee. Näiden ihmisten mielestä kesällä pitäisi olla ihan maksimissaan +20 astetta ja tuulla sopivasti, ettei vahingossakaan ole lämmin. Naristaan siitä, miten talvella on niin hiton paljon mukavampaa kun on kylmä (ja hiki, koska sitä vaatekerrosta pitää tunkea niin helvetisti niskaan, ettei palellu kuin russakka samantien kun isket nokan pihalle) ja ei oo itikoita ja plööplööplöö.

Silti nämä samat tyypit vikisee sitten talvella, että uliuliuli kun on kylmä ja koko ajan kipeenä ja perse jäässä ja valivali. Unohtuu kummasti se, miten kesällä kaipailtiin ihanan virkistävää talvea. Samaten nämä samat tyypit on niitä, jotka tilaa talvella jotain hiton Kanarian saaret/ muu turistirysä- lomapaketteja ja painuvat sitten sinne aurinkorannalle valkoista nahkaa polttamaan. Sitten laitellaan somen kautta naapureille ja kavereille viestiä, että vituttaako olla siellä -50 asteen pakkasessa, täällä paistaa aurinko ja on +50, kyllä elämä hymyilee! Öh, miten se helle eroaa Suomessa ja ulkomailla toisistaan niin, että ulkomailla sitä sietää oikein hyvin muttei Suomessa? Sama aurinko se siellä porottaa.

Tänä kesänä nauroin kyllä paskaista naurua muutamille kavereille, jotka painelivat ulkomaille auringon ottoon. Pösilöt varasivat keväällä reissut, koska "kesällä Suomessa on niin vitun kylmä". Haha! Mahtaa ärsyttää kun tuli nekin rahat nakattua kankkulan kaivoon! Sielläpä nyt kieritte samoissa lämpötiloissa kun mekin täällä. Tosin minä en tästä auringonpaisteriemusta oo maksanu penniäkään, toisin kuin te reissaajat. Eipä muuten ole näiltä tyypeiltä paljon päivityksiäkään fb:ssa ollut, että huh miten lämmin ja kiva täällä kun Suomessa on kylmää!
Buahahahahaaaaaa!

Ei mulla muuta.

perjantai 7. helmikuuta 2014

# 21 Pitkät ihmiset

Kärttymummo is back!

Hiljaisuudesta huolimatta kärttyilyn aiheita löytyy jatkuvasti, mutta laiskana ja huonomuistisena näitä ei ole tullut kirjattua blogiin aikapäiviin. Korjataan tilannetta (ainakin hetkellisesti) tällä päivityksellä.

Kävin keikalla. Pitkät ihmiset. Ihan oikeasti.
Minkä helevetin takia teidän pitää änkeytyä aina niiden lyhyiden ihmisten eteen? Teille on suotu vartta vähintään se 180 cm, yleensä paaaljon enemmän. Silti tungette joka keikalla aina eturiviin peittämään muiden näkyvyyden tai ainakin etsitte mukavasti itsellenne paikat juuri niiden lyhyimpien ihmisten edestä. Miksi? Jumalauta kun vituttaa kun maksat siitä, että näetkin siellä keikalla jotain (pelkkää kuuntelua voi harrastaa kotonakin) ja sitten sen koko näkökentän peittää joku kaksmetrinen hujoppi! Siirryt, tyyppi siirtyy taas eteen. Jos äskeinen hongankolistaja ei siirry, sieltä puskee varmasti joku toinen tilalle.
Voisko teille rakentaa keikoille ihan oman loossin, missä voitte pataroida? Tai ryhmittäytykää edes niin, että ootte kaikki samassa linjassa, ettekä pitkin poikin keikkasalia! Viimeisimmällä keikalla huomasin itse siirtyväni monta kymmentä kertaa, koska en yksinkertaisesti nähnyt mitään muuta kun jonkun koripalloilijan selän. Siitä en maksanut, ei kiinnosta katella. Loppujen lopuksi seisoin salin takaseinän luona, joka oli ainoa paikka josta näin jotain. Nice.
Parhaimpia ovat vielä nämä, jotka selvästi tajuavat että siihen taakse nyt jäi itseään lyhyempi tyyppi -joka muuten vielä sattui olemaan siinä ennen sinua, jumalauta- mutta jäänpä tähän silti, ettet varmasti nää sinne lavalle. Hohohooo!
Juujuu, on pitkilläkin oikeus olla keikalla, ne ovat kanssa maksaneet lipusta ja lööpölööpö. Mutta voi sitä silti kattoa mihin ittensä tunkee!
Pistän ens kerralla jotkut puujalat (tai mitkä ne pitkät kepakot onkaan, millä voi sitten kivasti kävellä) keikalle ja ihan vittuillessani tuun siihen teidän eteen pataroimaan. Katotaan onko kiva!

Vittu.

tiistai 18. joulukuuta 2012

# 20 Joulu

Joulu alkaa jo lokakuussa. Ainakin kauppojen mielestä.
Joka paikkaan alkaa ilmestyä hitaasti mutta varmasti joulukoristeita, krääsää, liinaa, servettiä, palloa, kulkusta, poroja, tonttuja, kimallenauhaa ja ärsyttävimpänä kaikista, joululauluja.

Joululaulut voi olla ihan jees, mutta vittu oikeasti; lokakuussa!? Tänä vuonnakin satoi taivaalta vaan paskaa lokakuussa. Mikä helvetin Valkea joulu ja Jouluyö, juhlayö- biisi semmoseen muka käy? Joka paikka täynnä vettä/räntää/mummoja äkeet selässä, harmaata, tuulista ja muuta masentavaa materiaalia. Eipä ensimmäisenä tulisi mieleen alkaa rallattelemaan joululauluja.

Ja mikä hiton kiire sitä joulukrääsää on sinne kauppoihin syytää niin aikaisessa vaiheessa. Joulu on ihan jees (jopa minun mielestä, koska saa ruokaa ja lahjoja), mutta sen toitottamisen voi jättää ihan vaikka kuulkaa sinne joulukuulle. Enemmän alkaa vaan värkki kasvaa otsaan kun pari kuukautta kuuntelet joka hemmetin kaupassa sitä Nissepolkkaa.

Kukaan ei niitä joululahjojaan osta yhtään sen aikaisemmin, vaikka se kaikki turhake olisikin siellä kauppojen hyllyllä tyrkyllä. Ei, kyllä melkein kaikki jättävät senkin hermoja repivän tehtävän melko viimeiseen tippaan. Siellä sitten juostaan pitkin Anttiloita ja Tokmanneja itku silmässä ja kikkeli otsassa kaikkien muiden samankaltaisten ihmisten kanssa ja koitetaan miettiä, mitä se kaverin kummin kaiman kakara (jota näet ehkä kerran vuoteen, jouluna, jos silloinkaan) nyt tahtoisikaan lahjaksi tai mikä sille jumalauta edes kelpaa!

Aikuisethan nyt ei lahjoja tietenkään tarvitse (on jo ikää, niin enhän minä mitään tahdo), paitsi minä. Jumalauta, minä haluan lahjoja! Se, että lain mukaan olen aikuinen ihminen, ei selitä sitä, miksi lapset muka tarvitsevat lahjoja mutta minä aikuisena ihmisenä en. Enemmän minä sen lahjan päälle ymmärrän kun se Pirkko-Untamon 6 kk ikäinen pikku Mjölnir-Salvia!

Ja mikä joulun väri on muuten sini-puna-kelta-vihreä? Kuka ehdoin tahdoin tahtoo sellaisen valohärpäkkeen ikkunaansa/parvekkeelle/pihapensaaseen välkkymään? Selvästi halutaan aiheuttaa naapurille tai joulupukille epilepsia/migreenikohtaus. Ja miksi hitossa se on paikoillaan vielä maaliskuussa?

Joulu, miksi yrität tehdä itsestäsi niin vihattavan?



lauantai 27. lokakuuta 2012

# 19 Pätijät

Kyllä taas kasvoi sellainen megaluokan värkki otsaan, että olisi Holmesin John seisonut häpeissään vieressä.

Pätijät. Tuo pidetty ihmisryhmä! Kansakuntamme toivo, kävelevä sanakirja, paremman maailman luoja.

Pätijäthän voidaan periaatteessa jakaa kahteen ryhmään;
a) julkisesti kaikkitietävät, jotka eivät omien sanojensa mukaan ole vain viitsineet tehdä miljoonakauppoja/sijoituksia/syöpälääkettä/maailmanrauhaa, koska he toki siihen halutessaan pystyisivät omaamallaan tiedolla. Tämä tyyppi esiintyy yleensä esim. keskustelupalstoilla anonyymina.
b) tyyppi, joka ei tajua pätevänsä jatkuvalla neuvomisellaan mahdollisesti lukuisista vihjauksista huolimatta.


Tyypin a jokainen on varmasti huomannut, ehkä jopa päässyt kirjalliseen kontaktiin tämän lähes jumalallisen älyn omaavan miellyttävän persoonan kanssa. Emme siis takerru häneen tämän enempää.

Tyyppi b. Meillä jokaisella on varmasti kaveri-/tuttavapiirissämme kyseinen henkilö. Ihminen, jolla on aina esittää tapa joka olisi parempi ja toimivampi kuin sinun esittämäsi. Ihminen, joka tulee ehkä yhden kokeilukerran (tai yleensä seurannut senkin vierestä) jälkeen neuvomaan sinua, joka tuon asian on ehkä tehnyt useamman (kymmenen) kerran ja aina onnistuneesti. Ihminen, joka uskoo että viimeisen sanan sanoja on esimerkiksi väittelyssä voittanut, riipumatta siitä mikä se viimeinen sana on ollut (yleisiä ovat mm. "et sinä kyllä tajua mitään" "ei minun tarvitse perustella sinulle mitään" "turhaan minä sinulle mitään selitän kun et sinä kuitenkaan tajua" "tommonen pentu mistään mitään tiedä" ja klassikko "haista vittu!") ja kuinka tasokasta ja perustelua keskustelu on aikaisemmin ollut.
Monesti tämä pätijä ei edes tajua, että hänen ehdotuksensa ovat naurettavia, epätoimivia ja useimmiten myös loukkaavia.
Ja voi elämän kevät se niskojen nakkelu kun käy ilmi, että hänen viisauksiaan ei oteta vastaan!
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!

Pätijä-tyypille voisi vallan hyvin iskeä polttomerkillä otsaan jonkun kuvan (muutama olisi jo valmiina mielessä, jos vaikka ehdotuksia tarvitaan), niin muut ihmiset voisivat vältellä heitä parhaan kykynsä mukaan.


maanantai 3. syyskuuta 2012

# 18 Syksy

                                                                    Miksi?


                                             
                                                           Se voisi olla tällainen


                                                           Mutta ei, se on tällainen


Paskaa.

Ja miksen minä näytä näin söpöltä kumppareissani?

tiistai 3. heinäkuuta 2012

# 17 Turhat vastaukset

Muutaman kuukauden blogitauon aikana on ehtinyt ärsyttää jo useampikin asia. Hiljaisuus blogirintamalla ei siis kerro, että kissamummon elämä olisi muuttunut seesteisemmäksi. Ehei. Kaikkea kanssa. Tai kattia kanssa, varmaan näin kissamummosta kun on kyse.

Tämän päivän kyrvännostatuksen aiheuttavat ihmiset, jollaisia me kaikki varmasti tunnemme. Eli ihmiset, joista kuulet vain silloin kun heidän elämänsä on paskaa tai he ovat vailla jotakin. Tässä tapauksessa vastauksia.

Omasta mielestäni on hyvinkin loogista, että jos esitän kysymyksen saan siihen myös vastauksen. Voisi kuvitella, että joku muukin lisäkseni saattaisi ajatella näin. Kaikki nähtävästi eivät.

Jos minulta kysytään kysymys johon toivotaan vastausta, oletan että saan vastata rehellisesti. Sanoen juuri sen mitä ajattelen tilanteesta johon vastausta on pyydetty. Jos haluat minun sanovan sen mitä itse haluat kuulla, minä en ole silloin se ihminen jolta neuvoa kannattaa tulla kysymään. Vastaan rehellisesti mitä mieltä olen ja toivon, että myös vastapuoli tekee saman minulle mikäli joskus tarvetta löytyy.

Eihän sitä päin naamaa voi sanoa että ei nyt vastaus miellyttänyt, mutta vittuako tullaan kysymään yhtään mitään, jos sillä vastauksellani ei ole hevon vitun väliäkään. Esimerkiksi: "Kannattaakohan laittaa käsi tuohon tulikuumalle hellelevylle, mitä luulet?" "En varmaan ite lähtis kokeilemaan, saattaa olla aika pirun kuuma" "Aijaa" Minuutin päästä: "Vittu tää on ihan saatanan kuuma ja käsi palo ja sulaa ja kuolen tähän ja vittu miks kukaan ei sanonu että tää koskeebuhuuhuhuhuuuu!"

Eli jos uliset vaikka parisuhteestasi (yllättävä aihevalinta!) ja kysyt neuvoa mitä teen kun puoliso kilahtelee ja hakkaa. Tiivistetysti vastaan, että jätä se ja häivy. "Mutku se osaa olla nii ihanaki!" No joo, osaa varmasti. Mutta jos sitä ihkupihkua on vaan se 5%  yhteisestä ajasta ja loppu on paskaa ja hengenlähtökin voi olla lähellä, älä hitossa elä vaan sen 5% takia siinä suhteessa!
Näiden neuvojen/vastausten jälkeen nyökkäillään ja ollaan kovasti samaa mieltä mutta ootapa vain...

Parin viikon päästä viimeistään huomaat, että kaikki anellut neuvot/vastaukset/ylipapin saarnat on unohdettu. Homma jaanaa samaa tahtia kuin ennen keskustelua ja kohta taas nillitetään samaa asiaa ja taas pitäs sanoa ne ihan vitun samat asiat taas uudestaan ja huomata, että sielä se taas tekee kuitenkin ihan just niinkun sanoi olevansa tekemättä. Että jep.

Kiitos kun arvostat vastauksiani. Jospa hakkaat taas ensi kerralla sitä päätäs seinään ihan ilman meikäläisen neuvoja. Sama mitä sanoo kun perille asti ei nähtävästi mene.

Tän oraakkelin pulju meni just kiinni. Ens kerralla kysy täältä.






perjantai 4. toukokuuta 2012

# 16 Jääkiekko

Taas se alkaa.
Aikuiset miehet töytäilee jäällä mustan möhkäleen perässä.
On se, jännää on.

Jumalaton vouhkaaminen joka ikisessä lehdessä, tv-uutisissa, radiossa ja urheilubaarissa. Jotkut siitä tekevät vielä sitten niin henkilökohtaisen asian, että voi sitä ressukkaa joka hänelle erehtyy sanomaan mitä paskaa mokoma jääkiekko on! Äänenvoimakkuus nousee tasolle sumusireeni, syljeneritys kasvaa että sitä varmasti riittää lennätettäväksi keskustelukumppanin kasvoille saatika puhumattakaan siitä, kuinka fyysinen kontakti lisääntyy. Jos et ole sitä aiemmin jo itse tiennyt, sinulle kyllä sillä hetkellä kerrotaan kuinka koko maapallon elämä on kiinni tästä jumalten keksinnöstä nimeltään jääkiekko. Olet luultavasti myös jollain tavalla vajaaälyinen, koska et ymmärrä lajin hienoutta ja sitä, kuinka se suomalaisuus on kiinni siitä että pidät jääkiekosta (koska daa, me ollaan niinku mestareita!). Vastapuoli ei suostu ymmärtämään millään muotoa, että se typerän muoviläkkärän (vai mitä helvetin kumia se lienee, en tiedä eikä oikeastaan edes kiinnosta) ympärillä pyöriminen ei vaan ole oikeasti yhtään mielenkiintoista.

Pientähän tuo vielä on. Enemmän jumalauta ärsyttää ne ihmiset, jotka ennen tätä "kerran 10 vuoteen onnistutaan"- mestaruutta olivat nokka pystyssä ja tuhahdellen että: "Jääkiekko on ihan vitun paskaa!". No kappas, voitetaan tuurilla joku vitun maailmanmestaruus niin jopa ollaan siellä toreilla tuulettamassa ja hurraamassa että "Mä niinku niin tiesin että me voitetaan! Mä oon aina tykänny iha vitusti jääkiekosta ja oon niinku kattonu sitä ihan sikana telkkarista ja silleen!" Siellä pullistellaan ja huudetaan "Ruotsalaiset hävis, buahahahaha! Ootte iha paskoja ja häviitte meille aina!" (Joku wikipedia tietää näkyy kertoa, että aikojen alusta asti mitattuna Ruotsi olis voittanut 8 kertaa ja Suomi 2 kertaa maailmanmestaruuden, että se siitä paskasta sitten).

Ootellaanpa nämä kisat loppuun ja katotaan, että mites se Suomi pärjää tänä vuonna. Voidaan kaikki sitten omista fb- kavereista etsiä ne, ketkä tuulettaa joka vitun peliä ja joka ikistä maalia siihen saakka, kunnes selviää ettei Suomi tänä vuonna tulekaan voittamaan sitä mestaruutta. Mitenhän monella sen jälkeen on näitä jääkiekkopäivityksiä...?

Ärsyttävät muka-kiinnostuneet. Imekää sukkaa.
Jääkiekko kokonaisuudessaan voi imeä vaikka sitä kiekkoa.

Plussaa kuitenkin tänä vuonna on se, ettei sitä helvetin kiekkoa tule joka kanavalta. Ainakaan vielä nyt.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

# 15 Risteilyt

Mikä kumma siinä on, että kun päästään Tallinnan laivalle niin kaikki käytöstavat unohtuvat? Varsinkin suomalaiset tuntuvat ajattelevan, että ollaan vesillä ja vieraassa maassa, on oikeus käyttäytyä kuin täysi urpo. Erityisesti miehet, mutta myös näköjään keski-ikäiset ja keski-ikäisyyden ohittaneet naiset.
Voi jestas! Tuli taas viikonloppuna katseltua ja facepalmattua sen verran, että käden kuva pysyy naamataulussa varmaan seuraavan kuukauden. Mikä helvetti saa ihmiset käyttäytymään niin idioottimaisesti? Antaako se vesillä oleminen ja muka halpa viina luvan kouria vastakkaista sukupuolta, oikeuttaako se huutelemaan härskiyksiä ja käyttäytymään muutenkin kuin ei olisi käsitystä oikeasta ja väärästä tai moraalista ylipäätään?

Jumalauta, jos suomalainen käyttäytyy urposti kännissä kotosuomessa, niin kyllä se urpousaste nousee 100% siellä risteilyllä. Ei siis siinä mitään jos juodaan, mutta pitääkö käyttäytyä sillä tavalla, että muilla (toivottavasti) selväpäisemmillä ihmisillä tulee pakottava tarve suunnitella kyseisen känniurpon tuuppaamista laivan kannelta alas? Luuleeko nuo lärviapinat olevansa jotenkin tavallista hauskempia siellä risteilyllä tai ehkä jopa seksuaalisesti vetoavampia? Siltä ainakin vaikuttaa.

Hienoa että joku viinavamppi on sinut itsensä kanssa, mutta itse henkilökohtaisesti en ole maksanut siitä riemusta, että näen keski-iän ylittäneen naisen riisuvan itseltään paidan ja housut keskellä pubia samalla kiehnäytyen parikymppisiin nuoriin miehiin. Olisin myös ollut onnellisempi ilman, että näin vilauksen paikoista mitä en olisi halunnut nähdä. Ja tuskin kukaan muukaan olisi halunnut...

Toki voisin pysytellä kotona neljän seinän sisällä kun kerta noin vituttaa risteilyt ja niillä olevat ihmiset. Juu, mutta eipä huvita. Jos jumalauta kerran 5 vuoteen perseeni hilaan johonkin laivalle, niin olis aika helvetin hyvä ettei tarviis olla kuuntelemassa äijien limasia ehotuksia ja muka hauskoja pikkutuhmia juttuja heti tunti laivan liikkumisen jälkeen.

Järjestäkää miun kaltasille tiukkiksille omat risteilyt, kiitos.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

# 14 Muuttaminen

Ihan näin alkuun on pakko ihmetellä, että mitä niiden ihmisten päässä liikkuu ketkä pitävät muuttamisesta?
Voiko se olla muka niin kivaa räjäyttää kämppänsä, erotella roskiin menevät tavarat säilytettävistä (joo joo, sitä vois tehä koko ajan muttei huvita), kaivella jostain laatikoita, pohtia kuumeisesti että mitkä tavarat kannattaa pakata ja milloin, kantaa niitä hajoavia laatikoita jonnekin sadanteen kerrokseen ja kaiken lisäks vielä purkaa ne ja saada muka paikoilleen. Ai niin ja vielä sen jälkeen raahata sinne roskakatokseen kaikki ne miljoonat laatikot pois jaloista pyörimästä.


Mulle voi ilmoittautua eli eikun reippaasti kättä pystyyn! Voitte tulla roijaamaan meikäläisen kamat ja ite voin lyödä orjarummulla teille tahtia.


Siis ihan oikeasti,muuttaminen on hirveetä paskaa ja aiheuttaa ihan liikaa stressiä! Ei tän ikäseltä kuulu vielä tukka tippua päästä, vai kuuluuko? Ahdistaa ajatus siitä, että koko elämä pitäs jaotella roskiin ja säilytettäviin. Saati että osaisit pakata niitä hiton tavaroita oikeassa järjestyksessä. Jotain kun saat laatikoihin tai pusseihin niin voit olla varma, että tarvitset sitä viimeistään seuraavalla viikolla. Totta kuule kuin kirkonrotta! Eipä sitä huvita siinä vaiheessa enää ruveta esiin kaivelemaan. Pysyköön sielä romulaarissa.


Ja millon se pakkaaminen pitää ees alottaa? Ei ainakaan allekirjottaneella oo hirveesti hinkua pyöriä montaa viikkoa laatikoiden saartamana. Niin ja uudet naapurit! Miten totut elämään mahdollisen talon natsisheriffin kanssa? Onko pakko jäädä juttusille vai riittääkö kevyt nyökkäys? Mistä tietää, että ovatko seinät paperista jos seinänaapurina asuu joku hissukka?
Ja mites elikot? Hillitön huuto ja peura ajovaloissa- ilmeet. Kusta ja kakkaa lattialla. Miten niin eivät kilju ainakaan riemusta? Siinä välissä sitten se emäntä, joka koittaa olla tiputtamatta hiuksiansa muuttostressin takia ja tekemättä kiljukauloista rukkasia.


Kyllä muuttaminen on sitten niin kivaa!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

# 13 Muutamia vituttavia asioita toisten kertomana

Hemmetti, tänään huomasin että eräs seuraamistani blogeista oli selvästi lukenut ajatuksiani. Hirttoyrtti on tiivistänyt niin hienosti vituttavat ihmistyypit, että on aivan pakko linkittää teille hänen hykerryttävä päivityksensä! Samalla tällainen laiska paska välttyy turhalta kirjoittamiselta.

Hyvät naiset ja herrat, olkaatten hyvät: Kuudes piiri

Kaikki kunnia siis Hirttoyrtille, minulla ja tuolla kirjoituksella ei ole muuta tekemistä keskenämme siis kuin se, että siinä on lueteltu täsmälleen samoja asioita mitä olisin itsekin listannut.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

# 12 Omavaltainen täydellisyys

Kyllä taas pisti korpeamaan eräänkin ihmisen omavaltaisuus, vastuun pakoilu ja toisten syyttäminen. Kutsukaamme häntä leikkisästi vaikkapa Hitleriksi. Sekään urpo näköjään näe omissa tekemisissään mitään vikaa, syy on vain toisissa totta kai! Tämä järjestelyn ammattilainen, aikataulutuksen mestari ja mielipiteiden huomioonottaja oli järjestellyt asioita muiden kanssa sitten viimeisen päälle ja totta kai kysymättä yhtään keltään muulta asianomaiselta heidän mielipidettään.

Tästähän sitten kyseisen Hitlerin kanssa saatiin aikaiseksi vääntöä, joka yllättäen johti hivenen kuumentuneisiin tunteisiin ja vastapuolen haukkumiseen. Siis olihan tottakai ihan okei, että hän itse sopii asiat kolmannen osapuolen kanssa jättäen siis asianomaiset kokonaan näiden tietojen ulkopuolelle. Asiakin tuli ilmi ainoastaan, kun eräs asianomaisista ilmoitti keksineensä vaihtoehdon ja erehtyi tämän julkisesti tuomaan ilmi. Vasta siinä vaiheessa sitten kerrotaan- luonnollisesti tuohtuneena moisesta vitun itsenäisestä ajattelusta-, että hän on kyllä jo sopinut asioita ja eihän tuo ehdotus jumalauta todellakaan tule menemään läpi, puhdasta paskaa koko idea kuule! Että tungepa se itsenäinen ajattelu takasin omaan perseeseesi ja toimi niin kuin minä kaikessa jumaluudessani olen jo päättänyt.

Että juuri näinhän sen pitikin mennä. Onneksi ihmisille on suotu sitkeyttä ja jopa hieman pinnaakin moisten mestareiden kanssa toimimiseen. Asianomaiset eivät nimittäin noin vain suostuneetkaan tähän vaan aloittivat kapinan! Hahaa, in your face Hitler!

Asiaa kihistellään asianomaisten joukoissa ja Hitler omassa nurkassaan. Luultavasti hän ei osannut kaikessa erinomaisuudessaan ajatellakaan sitä vaihtoehtoa, etteivät nämä pikku apinat noin vain annakaan hänen järjestellä asioita oman mielensä mukaan. Hitlerin oma nurkka taisi olla kyllä hieman virheellisesti ilmaistu kun ottaa huomioon, että hän on ehtinyt jo tässä välissä haukkumaan epäkiitollisen apinalaumansa viralliselle järjestävälle taholle. Siis apinat mielivaltaisesti nyt ovat toimineet ja sotkeneet asiat ja häntä on pidetty pimennossa ja mitään ei ole kerrottu ja hän nyt on vain yrittänyt auttaa ja bla bla bla.

Tällä hetkellä voittomme asian tiimoilta näyttää todennäköisemmältä kuin tappio, mutta kuten vanha kansa on aikoinaan tuuminut; "ei kannata nuolaista ennenkuin tipahtaa".

Opettele sinäkin Hitler kantamaan vastuusi omista säätämisistäsi perkele.
Ole aikuinen, ole mies, ole sanojesi takana äläkä helvetti aina käännä omia mokiasi toisten niskaan.
Voi muuten tulla joku päivä helvetin korkealta se pudotus ja silloin sinua ei ole kukaan koppaamassa.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

# 11 Pieni "päin vittua"-päivä

Tiedättehän sen ihastuttavan tunteen kun vedät auvoisasti unta palloon ja yht' äkkisesti ja julmasti unen keskellä tajuat, että jotain ei-toivottua tapahtuu?
Ja tästä lähteekin käyntiin aina yhtä ihastuttava ja kaivattu "päin vittua"- päivä...

Raastat itsesi unen keskeltä hereille ja tajuat jo unen rajamailla, että mikä se ei-toivottu tapahtuma on. Ei, synnytys ei ole käynnistynyt. Ei, naapuri ei ole kiivennyt parvekkeellesi huutelemaan rakkaudentunnustuksia. Ehei, kyseessä on rakas karvakorvapaskaperseesi (tunnetaan myös erilaisilla lemmikkieläinten nimillä). Pikku mussunassusihan se siellä kusta lorottaa tuolillesi/ matollesi/ sänkyysi/ ihan minne muualle paitsi hiekka-astiaansa. Puoliunessa ja silmät kiinni hyökkäät aamuyön raivolla sängystäsi ja ainoastaan huomataksesi, että toinen kultamussukka on oksentanut sänkysi viereen ja nyt tuo puoliksi sulanut ruokamassa tursahtaa jalkasi alla.

Tukahdutat epätoivoisesti sisäisen Godzillasi, joka pyrkii pintaan tehdäkseen nassukoistasi rukkasia. Otsasuoni pullistuen ja vasen silmäsi nykien suuntaat kohti epäkiitollista elikkoasi, joka syystä tai toisesta on päättänyt osoittaa rakkautensa henkilökuntaansa kohtaan lirauttamalla n. 2 litraa omaa keltaista eritettään ei-toivotulle paikalle. Lähes rukkanen sinkoaa karkuun ja itse aloitat räyhähenkisen "tykkäänpä siivota niin saatanasti klo 5.30 sinun kusilammikoitas saatana kun teen tuommosista kynnysmattoja ja myyn Etiopiaan ja ostan niillä rahoilla kiitollisemman elikon vaikka kotilon saatana" siivousoperaation. Pestessäsi mattoa/ tuolia/ mattoa/ antiikkikirjahyllyä marmatat siitä, kuinka olisit hyvinkin paljon onnellisempi nukkuessasi kuin siivotessasi jonkun urpon elikon pidätysvaivatuotoksia. Muistat myös varpaiden väliin sulloutuneet ruokamössöt, jotka kaivelet pois ja peset jalkasi. Tämän jälkeen etsit ihastuttavan herätyskellosi kirjahyllyn tms takaa ja pidät lyhyen mutta hyvin vihamielisen palautteenantokeskustelun.
Raahaudut takaisin petiisi jupisten typerän aikaisesta herätyksestä ja vaivut takaisin autuaille unien niityille.

Jonkun tunnin nukkuneena heräät ja ajattelet, että ehkä tässä nyt pärjätäänkin vaikka aamulla pientä kusipyykkiä päästiinkin pesemään. Yllättävän hyväntuulisena nouset sängystä ja suuntaat keittiöön. Keittiön ovella olet heittää tyylipuhtaat lipat, kiitos jälleen elikollesi joka on päättänyt kaataa vesikuppinsa. Yks kaks kyseinen vesikuppi onkin onnistunut muuttamaan 0,5 litran sisältönsä 100 litran valtamereksi. Sieltähän se otsasuoni taas löytää tiensä ihon pintapuolelle ja luuttuat lattiaasi valittaen samalla, miten ei kenenkään muun elikot tämmöistä urpoilua kyllä harrasta ja voi perse. Kolme vuotta luutun kanssa heiluttuasi pääset vihdoin aamukahvinkeittoon.

Kahvinkeitto sujuu onnistuneesti, maitokaan ei ole vielä mennyt vanhaksi vaikka päiväys muuta väittää. Päätät ottaa leipää ja melko selväähän se tässä vaiheessa on, ettei sekään enää voi olla syömäkelpoista. Huokailet syvään ja kaivelet kaappeja ruuan toivossa. Jesh, kaurahiutaleita! Tuota maailman parasta herkkua! Itku silmässä tumppaat kaurahiutaleet mikroon ja etsit jääkaapin perukoilta voita muistuttavaa lisuketta. Ei sitä hemmetin liisteriä muuten saa kurkustaan alas...

Puolen pannullisen jälkeen elämä jälleen voittaa. Mutta vain hetkeksi. Siivotessasi kaatopaikkaasi hakkaat itseäsi imurilla, imurin suulakkeella, pudotat tavaroita varpaillesi, lyöt itseäsi milloin mihinkin, kaadat luuttuvetesi lattialle, poljet märän mopin päälle sukallasi, roiskautat pesuainetta silmääsi kahdesti, väännät sormesi pyyhkiessäsi pölyjä, poltat kätesi liian kuumassa vedessä ja melkein liukastut märällä lattialla.

Päätät lämmittää eilistä ruokaasi ja maistaessasi sitä huomaat hämmentävän ja jokseenkin yllättävän, hieman multaisen maun. Olet jo kuitenkin alistunut kohtaloosi ja päätät vetää sapuskan naamaasi, kasvoipa siinä jotain ylimäärästä tai ei.

Asettaudut ottamaan vähän vaakatasoista asentoa ja huomaat, että katselulaatikostasi pätkii kuva. Eipä tässä nyt mitään olisikaan katsottu. Sitten huomaatkin naputtelevasi netissä typerään blogiisi typerää teiniangstiavautumista siitä, kuinka päiväsi on niin paska ettei kellä muulla ole ollut yhtään niin paskaa päivää ikinä.

tiistai 17. tammikuuta 2012

# 10 Hämäävät hyvät- mutta silti paskat- irtokarkit

Jumansviidu! Niin paljon on saanut aikaseks näköjään, että on ihan kymppipostaus menossa. Toisaalta, enemmänkin olis voinu olla ja tääkin hemmetin "juhlatilaisuus" olis voitu viettää jo viikkoja sitten. Ei väkisin.

Juhlallisen kymmenennen vitutuspostaukseni aihe olkoon irtokarkit. Kyllä, suuri rakkauteni on nyt tässä mollattavana. Järkyttävää. Kuulen yleisön (kaks ihmistä) kohahtavan ja nostavan käden suunsa eteen, supisevan toisilleen järkyttyneenä että "Miten se voi tehdä näin, onko se nyt viimein lopullisesti pudottanut ne kaksi puolikasta hernettä päästään nenän kautta?" Mutta in your face, kyltymätön rakkauteni irtokarkkeihin ei kuole koskaan! Tässä keskitytään vain siihen vitutusasiaan, eli:

Miksi sinne muka hyvään itsevalittuun irtokarkkipussiin tulee aina niitä paskoja karkkeja, jotka jää sinne pussin pohjalle viereksimään viimeiseksi?
Siis jumalauta! Valkkaat kieli keskellä suuta miljoonista ja taas miljoonista erivärisistä ja houkuttelevan muotoisista irtokarkeista ne kaikkein mieleisimmät ja (muka) herkullisimmat. Otat haisukarkkeja (koska ne on hyviä ja niihin on ihan oma syömistapansa), kameleontteja (koska niitä oot syöny yläasteen välitunneilla, nostalgiaa perkele!), nallekarkkeja (koska ne vaan on maukkaita, jolleivat oo niitä luttanoita huijari-nalleja), suolaista salmiakkia (kivasti tasapainottaa), krokotiileja (koska nekin pitää syödä ihan omalla tyylillä ja niistä saa paljon hupia) sekä lukemattoman määrän vapaavalintaisia kuolanerittäjiä.
Kassalla maksat ja kiroat alati nousevia kilohintoja ja harmittelet, että tulipa taas ostettua pieni pussi (n.800 g) ja pärjääköhän tällä ees iltaa pidemmälle. Tunget (omasta mielestäsi) pienen karkkipussisi kangaskassiisi, koska laukkuun se ei mahdu. Nieleskelet kuolaa ja saat pidettyä pussin avaamattomana kotiisi asti. Hyökkäät sängylle, avaat töllön (äärimmäisen tärkeä osa syömisnautintoa) ja raastat apinan raivolla pussin auki. Ja mitä sitten? Jumalauta valkkaat niitä karkkeja! Kaikkien pitäisi olla maukkaita ja hyviä, koska olethan itse ammattilaisen ottein ne valinnut. Ihan ite. Mutta ei. "En mie tuota halluu... Nuo on pahoja... Nuo on liian kovia/ pehmeitä..." ja päläpälä. Sitten kun oot ahnehtinut sen olemattoman pienen pussin kitusiisi lähes kokonaan huomaat, että pohjalla on nyrkillinen jotain saatanan paskoja karkkeja joita et halua syödä. Siis mitä vittua? Kuka ne sinne meikän pussiin on työntäny? Varmaan se karkkikaupan täti sillä hetkellä kun kaivoin kukkaroa laukusta. "Laitanpa tänne vittuillessani mukaan tämmösiä karkkeja, mistä se ei varmasti tykkää. Heh heh, siinäpä miettii sitten mistä ne on sinne päätyneet, heh heh!" Kyllä pistää vihaks!

Sitten ne saakelin paskan karkit viereksii pussin pohjalla päiväkausia ennen kuin ne saa syötyä, koska eihän nyt jumalauta niitä voi edes roskiin heittää!

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Välispiikki: Paljon riemua pienestä asiasta

Onnea sulle kuka olet päätynyt tähän blogiin hakusanoilla "lehmä persereikä". Et tainnut löytää sitä mitä etsit mutta onnea matkaan, ehkä ensi kerralla jo onnistaa :D

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

# 9 Keskinkertaisuus

Rupesin tässä miettimään jälleen kerran, että kylläpä vituttaa olla keskinkertanen paska. Ei siis missään nimessä voi olla missään hyvä, nähtävästi ikinä.
Tuntuu että toiset osaa ja tajuaa ja ymmärtää ja blaablaablaa, mutta ite ei. Pikkasen alkaa ketuttamaan kun joka kerta kaikissa urheilulajeissakin on vaan huono. Maksimissaan se keskinkertainen. Ja toiset, ne toiset vetää kun ammattilaiset konsanaan! Hypitään perkele niiden palavien renkaiden läpi ja napataan niitä luoteja kiinni hampaillaan. Ja sitten olen minä. Törmään renkaaseen ja oon tulessa. Ja se luotikin suorittaa lobotomian. Tosin siinä ei enää hyvä häviä...
Mikä helvetti siinä on, että niitä hyviä geenejä ei voida suoda kun niille ketkä ovat sitten kaikessa hyviä? Ihan sama mitä ne kokeilevat koska joka tapauksessa ne osaavat sen heti. Tai ainakin oppivat supernopeasti. Ei se yhtään kateutta tai katkeruutta aiheuta. Ei missään nimessä! Ainakaan kaltaisessani superhyvässä älykössä. Muuten vaan tekee mieli iskeä keppi pinnojen väliin ja lähettää asfalttikosketuksen kautta maata kiertävälle radalle. Ihan kaikella rakkaudella tietysti.
Pakko kai se on vaan totutella ajatukseen että sitä on loppuelämänsä osaamaton paska. Niin, ja kehuu toisia siitä miten vitun hienosti ne osaa sen viitosakselipiruetin (keksin omasta päästä, turha googletella siellä) samalla kun tekevän kukkoa viinissä, kasvattavat palkintoruusuja ja voittavat saatana maailmanmestaruuden jodlauksessa.
Ei mitään katkeruutta.  

tiistai 27. joulukuuta 2011

# 8 ALEnnusmyynnit, nuo joulun jälkeiset ostoshelvetit


Ah, taas ne ovat saapuneet!
Nimittäin ALEnnusmyynnit. Ja niiden mukana myös hullunkiilto silmissään juoksevat ihmiset, jotka tuuppivat kyynerpäillään ja repivät käsistäsi, no, mitä nyt satutkaan pitämään käsissäsi. Ei ole väliä onko se XS-kokoinen pikku toppi (kun käsistä riistäjä on kokoa XL) tai kaikissa sateenkaaren väreissä loistava pesukinnas, pääasia että sen hintalapussa kirkuu isolla ALE! Jumalauta, tämänhän saa melkein ilmaiseksi! Pakko ostaa!

ALEnnusmyynneissä ei mietitä että tarvitsenko juuri tuota riepua jota pidän käsissäni. "No onhan se oksennuksen keltavihreä... mutta vain 15 e, ALEssa!" "Onhan tää nyt aivan liian iso, mutta jos vaikka tuunaan sitä... ei tää maksa kun 7 e ALEssa" "En oo koskaan pitäny glitterkuorrutteista makkarankuorimekkoa joka iskee tissit tiskiin ja perseen näkösälle, mut hei, voin joku päivä vaikka pitää. Ostanpa tämän siis varastoon koska hintaakin on enää vain 40 e, siis puoleen hintaan! ALEssa, iiiik!"

Voi vitun ALE. Kolme kirjainta jotka saavat ihmiset käyttäytymään täysin mielipuolisesti. Ei sillä, voi ALEssa hyviäkin löytöjä tehdä, en sitä kiellä. Mutta jumalauta niitä  ketkä tarttuvat joka ikiseen rättiin, kahvinkeittimeen, villasukan venyttäjään, filmirullanpidiketelineeseen, spaghetinpyörittäjään ja eukalyptusnenävoiteeseen ja vain koska ne ovat ALEssa! Ihan sama lukeeko siinä hinnaksi 29,90 e ja ALEn jälkeen 29,80 e, pääasia että se on ALEnnuksessa. Kärry kauhotaan täyteen tavaraa ja osa pöllitään vielä naapurin kärryistä, koska "Sirpa-Uolevi sai viimeisen kappaleen villakoirankihartajasta, joka oli -23% ALEnnuksessa ja joku päivä meillä voi olla villakoira ja mites sitten suu laitetaan kun ei ole sitä villakoirankiharrinta, on vain irlanninsusikoiranirvistyttäjä!".
Kassalla vaanitaan mitä toiset ovat ALEnnuksella löytäneet ja marmatetaan asiasta puolisolle/ ystävälle/ lapselle/ kadun miehelle, koska he selvästi ovat olleet paikalla jo kaksi tuntia ennen liikkeen avaamista ja siksi saaneet parhaat päältä. Samalla päätetään, että ensi vuonna tullaan jo yöllä jonottamaan.

Sitten tavarahelvetti roudataan kotiin ja sullotaan varastoon. Samalla tajutaan, ettei tällä paskalla tee yhtään mitään, kaikki tämä maksoi miljoonia eikä niitä ilkeä edes lahjoina antaa sukulaisille.

Vituiks mänt.

Ps. Jos et tajunnut niin ne hirviömäiset rätit ovat tarjouksessa vain sen takia, ettei kukaan halua itselleen sitä oksennuksen väristä jumpsuitia 100 e hinnalla. Eikä ilmaiseksikaan. Helvetti, nehän on ihan yhtä rumia ja typeriä kuin haaremihousut tai ne nykyiset jumppahousut! Niinkuin nämä:

maanantai 19. joulukuuta 2011

# 7 Kaikki ne ärsyttävät asiat, jotka unohdat kun haluat äksyillä äksyilemisen ilosta

Tää on kyllä yks asia mikä ärsyttää niin maan perkeleesti.
Mieli vaatii kiukkuamista, muttet keksi hyvää syytä tahi aihetta. Jokainen ärsyttävä asia joka pyörii mielessä, ei ole kuitenkaan niin ärsyttävä että siitä saisi aikaiseksi oikeen kunnollisen vitutustilan jota pääsisi purkamaan kuin lehmä riemuaan kevään ensilaitumille.
Jokainen aihe tuntuu mitättömältä tai liian pliisulta tai hetki on väärä tai ei huvita siitä aiheesta räyhätä.
Suorastaan tunnet, kuinka se miehinen elin nousee otsaasi ja pullistuu otsasta pihalle. Ja silti, silti, et keksi mitään.
Mätät mielessäsi -tai ehkä jopa ääneen- kehiin kaikki ne kirosanat jotka elämäsi aikana olet oppinut. Oikea silmäsi nykii ja otsasuonesi pullottaa uhkaavasti.
Ja mitä tapahtuu päässäsi? Siellä missä aivojen pitäisi sijaita? Eipä kuule juuri mitään. Siellä ne kaksi herneen puolikasta pyörivät, mutteivat kohtaa. Eivät tietenkään. Miksi suotta? Antaa käävän vaan kärsiä vitutuksestaan, ehkä se kuolee siihen joku päivä.
Sitä odotellessa.

tiistai 13. joulukuuta 2011

# 6 Anu "RatulaKoto" Harkki

Voi elämä että voi olla rasittava akka!

"Tehdäänpä tästä muovitörpöstä maalaamalla ja liimaamalla possu!"
"Katsopas kuinka persoonallisen lipaston saatkaan kun liimaat laatikon etulevyihin erivärisiä papereita!"
"Annapa kun teen nahkakengistäsi persoonalliset (lue: aivan saatanan rumat) liimaamalla niihin eri värisiä nappejä pitkin ja poikin kenkää!"
"Katso kuinka rahastan samalla ohjelmalla toiseen kertaan, siirrän sen eri kanavalle, vaihdan eri nimen ja muutanpa vähän tätä kuvauspaikkaakin niin eivät ainakaan tajua tätä samaksi ohjelmaksi!"

Voi kuinka omaperäisiä ideoita sinulla ihanainen Anu onkaan! Samoja asioita ei varmasti ole kukaan aiemmin keksinytkään. Toiset eivät vain ole tajunneet tyrkyttää ideoitaan televisiokanaville.
Taidat kuvitella olevasi varsinainen luovuuden lähde tehdessäsi päiväkotitasoisia askartelujasi. Ottaisit kuule mallia vaikka siitä hämmentävästä "Retro"- ohjelmasta. Ihmeellisiä ja paikoin helevetin rumia viritelmiä siellä oli, mutta olivat moninkertaisesti ainakin persoonallisempia kuin sinun räpellyksesi.

Vieraatkin varmaan nauttivat, kun aliarvioit heitä ja puhut kuin pienelle lapselle. Itse ainakin pitäisin siitä kovasti. Mutta onneksi he voivat paistatella ihanassa luovassa ja nerokkaassa loisteessasi, voivatpa kerrankin tuntea itsensä huomatuksi. Niin, ja oppivat ainakin olemaan esittämättä kommentteja siitä, kuinka nekin vitun persoonalliset paskartelut voisi tehdä järkevämmin. Tuskin kukaan jaksaa kuunnellaa lässytystäsi siitä, kuinka sinä nyt teet sen näin olipa se helpompi tapa tai ei ja pidä sinä helvetin ituhippijulkkismukaparaskaveriniiiik! pääsi kiinni etten minä ihanainen Anu näytä nyt vaan tyhmältä.

Harvoin yksittäiset ihmiset saavat värkin kasvamaan otsaani. Mutta ihanainen Anu, tässä sinä kyllä olet onnistunut ja suorastaan loistat! Melkein tekisi mieli askarrella sinulle helvetin persoonallinen napein koristeltu muovitörppödiplomi asiasta.

Ps. Sinun rinnallasi jopa Janne Kataja vaikutti miellyttävältä.

PsII. Kyllä, olen seurannut molempia "erilaisia" ohjelmiasi ja ihan vain sen takia, ettei kukaan pääse vinisemään että "Et voi tuomita kun et ole edes seurannut koko sarjaa!".

PsIII. Mute-nappi on muuten yksi maailman hienoimmista keksinnöistä.

maanantai 5. joulukuuta 2011

# 5 Herra/ Rouva/ Neiti Täydellisyys

Jokaisen tuttavapiiristä löytyy alati yhtä ihastuttava "Täydellisyys", jonka tunnemme näin maallikkojen piireissä myös nimellä "Persereikä".
Tämä henkilö on aina oikeassa omine viiltävän nerokkaine kommentteineen ja mielipiteineen, eikä hän ei  koskaan tee mitään väärin. Harmillista kyllä, tämä ihmistyyppi tuntuu kasaavan ympärilleen kaikki ne ihmiset, jotka eivät tajua tämän maailman menosta yhtään mitään, ymmärtävät hänen viattomat kommenttinsa väärin, aloittavat itse riidat hänen kanssaan ja toimivat muutenkin häntä vastaan.
Tuo ihastuttava "Täydellisyys" ymmärretään usein täysin väärin. Hän on kaltoinkohdeltu ja väärinymmärretty pieni reppana. Hän haluaa olla vain ystävällinen kaikille ja omaa suuren sydämen, jossa ei ole tilaa pahuudelle.

No mutta totta munassa! Nuo elämämme pikku kusipäät tekevät meidän toisten elämästä aina jotain Kauniit ja rohkeat- draamaa. Milloin elo potkii pikku "Täydellisyyttä" päähän tai joku ihminen ei ole ymmärtänyt hänen leikkisää kommenttiaan oikein, vaan vetänyt ainoastaan herneenpalkoja nenän kautta perseeseen ja luonnollisesti täysin syyttä. "Täydellisyyshän" ainoastaan käytti hieman sarkastista ilmaisutapaa leikkisässä mielessä kertoessaan sinulle oman - luonnollisesti oikean- mielipiteensä ulkonäöstäsi/ puolisostasi/ elämästäsi, mitä siitä nyt suuttumaan! Kyllähän hänkin ymmärtäisi jos hänelle leikillään moista sanottaisi. Toki. Tehtyäsi itse saman "Täydellisyydelle", saat huutoraivot niskaasi luultavasti lisättynä henkilökohtaisilla herjoilla. Leikillään totta kai. Samalla kun pyyhit raivokuolaroiskeita ja verta kasvoiltasi kuunnellen siinä sivussa sitä kuinka huono ihminen ja ystävä oletkaan, voit yrittää tokaista että leikkisästihän minä vain tämän heitin. Samantien saat kuunnella piiiitkän litanian siitä kuinka "Täydellisyys" itse ei koskaan tekisi itse tuollaista! Hän, Jumalan täydellisin luomus, onneksi omistaa myös suuren ja lämpimän sydämen jonka syövereistä hän löytää ymmärrystä myös kaltaistasi paskiaista kohtaan ja lupaa antaa anteeksi, heti kun tulet pyytämään.

"Täydellisyys" ei siis omaa mitään huonoja tapoja (muut vain käyttäytyvät  moukkamaisesti), hän osaa keskustella älykkäästi ja rakentavassa hengessä (menettämättä hermojaan tai puhumatta ristiin), hän ei koskaan syytä toisia omista virheistään (koska niitä ei ole), hän ymmärtää pyytää anteeksi mikäli siihen on syytä (onneksi koskaan näin ei ole) ja ymmärtää itsekin olevansa vain kuolevainen (vaikka Jumalan oikea käsin onkin).

Onni on omistaa "Täydellinen" ystävä <3