# 4 Syksy

Typerä, pimeä, märkä, nihkeä, kengät kasteleva syksy. Ei enää lämmintä vaan ei periaattessa kylmääkään. Typerä vuodenaika jolloin et tiedä kuinka pukeutua. Pitääkö jo laittaa talvitakki päälle? Vieläkö voi kulkea ulkona pelkässä hupparissa? Ja miksi helvetissä taivaalta sataa jotain märkiä rättejä silloin kun sieltä ei tule vettä?!?

Koko ajan on pimeää, koska aurinko ei tietenkään voi paistaa, mutta ei ole vielä kuitenkaan ihan tarpeeksi kylmä että tulisi lunta. Sitäkään paskiaista tarvitse olla metrisotalla, riittää että on parikin senttiä. Olis ees vähän valosampi. Mutta eeeeeei. Ei suotta. Antaa suomalaisten masentua harmaaseen, märkään, tylsään ja elämänilon imevään syksyyn.

Sama olis mennä seisomaan pimeään suihkuun vaatteet päällä. Luo ihan samanlaisen tunnelman. Eikä muuten tarvitse suotta mennä ulos asti! Laiska sohvaläski on moisesta hyvillään.

Olis edes koko syksy samanlaista kuin alkusyksy, on sentään mukavasti värejä ja vielä inhimilliset ilmat. Mutta ei. Ihan vaan siksi, että saadaan se saatanan vitutus päälle ja kärsitään siitä sitten monta ihanaa kuukautta. Jumansviidu, tähän aikaan pitäs olla jo lunta!
Kohta varmaan koko vuoden on joko paskasyksy tai tappotalvi. Puolet vuodesta voi nauttia siitä, että märkää paskaa tulee koko ajan taivaalta ja toisen puolen taas saa nautiskella -30 asteen pakkasista. Mitäpä muuta sitä voisikaan toivoa...

Imekää sukkaa kaikki "Syksy on ihanaa aikaaihqpihqdaaa!"- ihmiset. Seisokaa siellä pihalla kun niin tätä vuodenaikaa kerta rakastatte. Eihän se täysivaltainen kokemus sisätiloissa toteudu...

Henkilökohtaisesti aion jatkaa nyrkin puimista ilmojen herralle/ rouvalle siihen saakka, kunnes tämä vitun typerä paskailma loppuu.

# 3 Hannuhanhet

Yks maailman ärsyttävimmistä ihmisryhmistä. Ette voi kukaan kieltää sitä.

Ihmiset, joilla vaan on nii helevetin hyvä Hannuhanhi- tuuri, että ne luistelee tilanteesta kuin tilanteesta täysin vahingoittumattomana. Eivätkä koskaan opi mitään, koska tuuri on nii saatanan hyvä, että se pelastaa joka vitun kerta nää nuppuset. On myös olemassa Hannuhanhen velipoika nimeltään Kultalusikat, johon tätä ei sovi sotkea. Hyvin vahvasti uskon palaavani kertomaan mielipiteeni myös tuosta velipojasta, joten jatkamme esimerkkitapauksella että kaikki tietävät mistä puhun.

Esimerkkitilanne vaikka näin talven alussa:
Hannuhanhi- Unohtanut autuaasti tahi ei ole laiskuuttaan kehdannut vaihtaa talvirenkaita pirssiin eli autoon. Mukavasti lunta tien pinnassa ja liukkaus huipussaan, varsinkin kesärenkailla. Hups kun auto sujahtaa käsistä kun puuhataan jotain muuta kun sitä ajamista (ehkäpä ajellaan jopa ylinopeuttakin) ja auto tupsahtaa ehkä yhdellä pyörähdyksellä ojan penkalle sulavasti menosuuntaan. Tie oli tyhjä, ei vaaraa törmätä kehenkään, edes kahvi ei läikkynyt syliin. Tyytyväinen Hannuhanhi lähtee jatkamaan ajoa hyräillen iloisesti jotain suosikkisävelmäänsä.
Tavantallukka- Vaihtanut uudet talvirenkaat heti kun siihen oli ensimmäinen mahdollisuus, ajaa maltillisesti ja liikennettä jatkuvasti valppaasti seuraten. Auto sujahtaa käsistä jostain täysin hämmentävästä syystä, pyörii katon kautta ympäri noin kymmenen kertaa, aiheuttaa samalla kahdenkymmenen auton ketjukolarin jossa tulee kuolon uhreja (joista vähintään puolet on lapsia), sinkoutuu autosta pihalle niin että puolet ruumiista jää autoon, auto räjähtää ja sytyttää metsäpalon. Tavantallukka kituu ojanpenkalla ja tulee olemaan lopun elämäänsä pyörätuolissa saaden vielä syytteen liikenteen vaarantamisesta, kuolemantuottamuksesta, tuhopoltosta ja yleisestä ärsyttävyydestä.

Hannuhanhet selviytyvät asioista AINA jollakin ihmeellisellä keinolla, kun taas Tavantallukalla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä samasta asiasta ilman seuraamuksia. Tasapuolista? No ei vitussa! Kelpais mullekin yltiöpäisen hyvä tuuri. En valittas yhtään vaan voisin olla mielelläni muiden valitettavana (...täh?).
Sitten kun nämä Hannuhanhet eivät edes ite tajua miten uskomaton tuuri niillä on, naureskellaan vaan että "Oho, mites nyt tämä asia menikin näin kivuttomasti?!" Siinä vaiheessa voi olla kiitollinen ettei Hannuhanhella ole ajatustenlukutaitoa (tai mistäs minä tiiän, varmaan niillä paskiaisilla on sekin. Voi jumalauta!!!), etkä näin ollen paljasta suunnatonta haluasi tuupata tuota Onnettaren pikku kultamussukkaa tiejyrän alle. Vahingossa.

Raivostuttavaa. Oppisivat perkeleet kun kerrankin kosahtais ja mielellään sen verta isommin, että uppois sinne kalloonkin jotain. Mutta ei.

Jään kierimään kateudessani ja paskassa tuurissani.

# 2 Suklaapatukoiden kääreet

Oikeesti.

Miksi niitä suklaapatukoita ei voi laittaa sinne helevetin kääreeseen oikein päin? Jos moisen haluaa syödä, on koko muovi avattava ensin puoleen väliin, hilattava suklaapatukka sieltä pihalle, käännettävä se oikein päin (eli valmistajien mielestä näkyy väärinpäin...) ja sulloa varoen takaisin. Eikö tässä nyt säästettäis kaikkien aikaa, kun opeteltais vaan pakkaamaan ne pirun suklaat oikein sinne kääreeseen?!
Ei voi olla liian vaikea kääntää yhtä patukkaa pakkauksessa, ettei sitä enää maksavan kuluttajan tarvitse tehdä.

Siispä rakas Fazer/ Panda/ Brunberg; kääntäkää se suklaa niin, että kun kääreen avaa takaosan saumaa pitkin, suklaa on valmiiksi syötävissä.

Ja ei, sitä ei vain voi syödä väärinpäin. Murut tippuvat silloin syliin, eivätkä takasin kääreen sisään josta ne voi vielä napsia.

Suklaapatukoiden tulisi siis tästä edespäin olla pakattuna ns. ylösalaisin. Minä tiedän että teitä on muitakin, en ole yksin tämän asian kanssa!

# 1 Blogin perustaminen

Koska kissamummo on työtön luumu, jota kukaan ei vain näköjään halua palkata tekemään jotain järkevää, on aika perustaa täysin turhanpäiväinen blogi.

Ja koska minulla harvoin on mitään hyvää sanottavani- koska olen katkera ja muutenkin äksy-, päätin tehdä tästä sitten yleisen vitutusblogin. Tässä jos jossain olen hyvä (kivasti kohottaa itsetuntoa tämä anonyymina kiukkuaminen)!

Koska maailma on täynnänsä toinen toistaan ärsyttävämpiä asioita, ajattelin käsitellä niitä yksi kerrallaan. Ja mistä muusta nyt aloitusäksyilyn voisikaan paremmin kirjoittaa, kuin blogin perustamisesta.

Eli mikä hitto siinä on, kun nämä asiat tehdään vaikeiksi? Bloggerin pitäisi olla helppo käyttää, mutta juu ei! Itku silmässä pyörittelet ylärivin välilehtiä ja tuskissasi mietit, että mistä nyt mitäkin voi tehdä. Koet ehkä hetkellistä riemua muka tajutessasi kuinka jokin asia tehdään, mutta matto on pyritty kyllä tehokkaasti vetäisemään hetken päästä jalkojesi alta. Nimimerkillä "Selällään jatkuvasti".

Ja miksei tuota blogin otsikkoa saa keskitettyä?! Ja jos saa, minne helevettiin se on piilotettu?! Onneton atk-ihminen yrittää siirtää tekstiä niin välilyönnillä kuin rivinsiirroillakin, mutta ei. "Kato kun mä tykkään olla tässä vasemmassa reunassa, koska tiedän että nipottamisesi takia tahtoisit sen keskelle. Hah, In Your Face!"

Ja ei, minä en mitään ohjeita katso! Ne on nössöille ja pitkähermoisille. Ei minulle.

Pitäkää tunkkinne, minä meen nyt syömään ja poltan roviolla koko bloggerin (jos poliisit lukee, niin en oikeasti meinannu polttaa)..