Tää on kyllä yks asia mikä ärsyttää niin maan perkeleesti.
Mieli vaatii kiukkuamista, muttet keksi hyvää syytä tahi aihetta. Jokainen ärsyttävä asia joka pyörii mielessä, ei ole kuitenkaan niin ärsyttävä että siitä saisi aikaiseksi oikeen kunnollisen vitutustilan jota pääsisi purkamaan kuin lehmä riemuaan kevään ensilaitumille.
Jokainen aihe tuntuu mitättömältä tai liian pliisulta tai hetki on väärä tai ei huvita siitä aiheesta räyhätä.
Suorastaan tunnet, kuinka se miehinen elin nousee otsaasi ja pullistuu otsasta pihalle. Ja silti, silti, et keksi mitään.
Mätät mielessäsi -tai ehkä jopa ääneen- kehiin kaikki ne kirosanat jotka elämäsi aikana olet oppinut. Oikea silmäsi nykii ja otsasuonesi pullottaa uhkaavasti.
Ja mitä tapahtuu päässäsi? Siellä missä aivojen pitäisi sijaita? Eipä kuule juuri mitään. Siellä ne kaksi herneen puolikasta pyörivät, mutteivat kohtaa. Eivät tietenkään. Miksi suotta? Antaa käävän vaan kärsiä vitutuksestaan, ehkä se kuolee siihen joku päivä.
Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti