keskiviikko 15. helmikuuta 2012

# 11 Pieni "päin vittua"-päivä

Tiedättehän sen ihastuttavan tunteen kun vedät auvoisasti unta palloon ja yht' äkkisesti ja julmasti unen keskellä tajuat, että jotain ei-toivottua tapahtuu?
Ja tästä lähteekin käyntiin aina yhtä ihastuttava ja kaivattu "päin vittua"- päivä...

Raastat itsesi unen keskeltä hereille ja tajuat jo unen rajamailla, että mikä se ei-toivottu tapahtuma on. Ei, synnytys ei ole käynnistynyt. Ei, naapuri ei ole kiivennyt parvekkeellesi huutelemaan rakkaudentunnustuksia. Ehei, kyseessä on rakas karvakorvapaskaperseesi (tunnetaan myös erilaisilla lemmikkieläinten nimillä). Pikku mussunassusihan se siellä kusta lorottaa tuolillesi/ matollesi/ sänkyysi/ ihan minne muualle paitsi hiekka-astiaansa. Puoliunessa ja silmät kiinni hyökkäät aamuyön raivolla sängystäsi ja ainoastaan huomataksesi, että toinen kultamussukka on oksentanut sänkysi viereen ja nyt tuo puoliksi sulanut ruokamassa tursahtaa jalkasi alla.

Tukahdutat epätoivoisesti sisäisen Godzillasi, joka pyrkii pintaan tehdäkseen nassukoistasi rukkasia. Otsasuoni pullistuen ja vasen silmäsi nykien suuntaat kohti epäkiitollista elikkoasi, joka syystä tai toisesta on päättänyt osoittaa rakkautensa henkilökuntaansa kohtaan lirauttamalla n. 2 litraa omaa keltaista eritettään ei-toivotulle paikalle. Lähes rukkanen sinkoaa karkuun ja itse aloitat räyhähenkisen "tykkäänpä siivota niin saatanasti klo 5.30 sinun kusilammikoitas saatana kun teen tuommosista kynnysmattoja ja myyn Etiopiaan ja ostan niillä rahoilla kiitollisemman elikon vaikka kotilon saatana" siivousoperaation. Pestessäsi mattoa/ tuolia/ mattoa/ antiikkikirjahyllyä marmatat siitä, kuinka olisit hyvinkin paljon onnellisempi nukkuessasi kuin siivotessasi jonkun urpon elikon pidätysvaivatuotoksia. Muistat myös varpaiden väliin sulloutuneet ruokamössöt, jotka kaivelet pois ja peset jalkasi. Tämän jälkeen etsit ihastuttavan herätyskellosi kirjahyllyn tms takaa ja pidät lyhyen mutta hyvin vihamielisen palautteenantokeskustelun.
Raahaudut takaisin petiisi jupisten typerän aikaisesta herätyksestä ja vaivut takaisin autuaille unien niityille.

Jonkun tunnin nukkuneena heräät ja ajattelet, että ehkä tässä nyt pärjätäänkin vaikka aamulla pientä kusipyykkiä päästiinkin pesemään. Yllättävän hyväntuulisena nouset sängystä ja suuntaat keittiöön. Keittiön ovella olet heittää tyylipuhtaat lipat, kiitos jälleen elikollesi joka on päättänyt kaataa vesikuppinsa. Yks kaks kyseinen vesikuppi onkin onnistunut muuttamaan 0,5 litran sisältönsä 100 litran valtamereksi. Sieltähän se otsasuoni taas löytää tiensä ihon pintapuolelle ja luuttuat lattiaasi valittaen samalla, miten ei kenenkään muun elikot tämmöistä urpoilua kyllä harrasta ja voi perse. Kolme vuotta luutun kanssa heiluttuasi pääset vihdoin aamukahvinkeittoon.

Kahvinkeitto sujuu onnistuneesti, maitokaan ei ole vielä mennyt vanhaksi vaikka päiväys muuta väittää. Päätät ottaa leipää ja melko selväähän se tässä vaiheessa on, ettei sekään enää voi olla syömäkelpoista. Huokailet syvään ja kaivelet kaappeja ruuan toivossa. Jesh, kaurahiutaleita! Tuota maailman parasta herkkua! Itku silmässä tumppaat kaurahiutaleet mikroon ja etsit jääkaapin perukoilta voita muistuttavaa lisuketta. Ei sitä hemmetin liisteriä muuten saa kurkustaan alas...

Puolen pannullisen jälkeen elämä jälleen voittaa. Mutta vain hetkeksi. Siivotessasi kaatopaikkaasi hakkaat itseäsi imurilla, imurin suulakkeella, pudotat tavaroita varpaillesi, lyöt itseäsi milloin mihinkin, kaadat luuttuvetesi lattialle, poljet märän mopin päälle sukallasi, roiskautat pesuainetta silmääsi kahdesti, väännät sormesi pyyhkiessäsi pölyjä, poltat kätesi liian kuumassa vedessä ja melkein liukastut märällä lattialla.

Päätät lämmittää eilistä ruokaasi ja maistaessasi sitä huomaat hämmentävän ja jokseenkin yllättävän, hieman multaisen maun. Olet jo kuitenkin alistunut kohtaloosi ja päätät vetää sapuskan naamaasi, kasvoipa siinä jotain ylimäärästä tai ei.

Asettaudut ottamaan vähän vaakatasoista asentoa ja huomaat, että katselulaatikostasi pätkii kuva. Eipä tässä nyt mitään olisikaan katsottu. Sitten huomaatkin naputtelevasi netissä typerään blogiisi typerää teiniangstiavautumista siitä, kuinka päiväsi on niin paska ettei kellä muulla ole ollut yhtään niin paskaa päivää ikinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti